Kerroin tuos aiemmin, että koitin tyrkyttää itteeni koehenkilöksi yhteen lääketestiin. Tänään kävin aamusta siihen tutkimukseen liittyväs alakutarkastukses ja jos ei siä otetuis kokeis ilimene mitää ihimeellistä, ni pääsen testiin mukaan.

Mun piti olla syömäti eilisehtoosta klo 22 lähtien, vaan lasin vettä sai aamulla ryypätä. Sitte paikan päällä enste lääkäri kyseli yhtä sun toista ja piti allekirjotella kaikenmoisia kuponkeja. Lopuksi lekuri viä tunnusteli ja paineli vattasta niin et hyvä ettei päässy pieru.

Seuraavaksi piti antaa verinäyte. Alakuun näytti vähä epätoivoselta ja mä olin ihan varma, että pääsy testiin evätään kohta kättelys, ku ei saara eres verinäytettä otetuksi, meinaan kun siinä testis kumminki näytteitä otetaan tämän tästä! Hoitaja pyyti oman pieleen menneen kuppausyrityksensä jäläkeen paikalle jonku toisen tyypin, joka onnistu vähä paremmin lypsähän musta muutaman putken verta.

Ihime, se verinäytteen otto ei tällä kertaa tuntunu kovin ällöttävälle, en ny ikänä sentäs pyörtyny oo verikokeen takia mut muuten vaan se tavallisesti tuntuu aika inhottavalle. Mä en ainakaa ilikiä kattoo sitä piikittämistä, saati sitä ku veri juoksee siitä reijästä. Sille valitettavasti ei voi mitää, et joskus kuulee semmosen yököttävän lirinä-äänen, ku veri suihkuaa näyteputkeen. Ton lievän piikittämis- ja veri-inhon takia musta ei vois ikänä tulla mitää heroinistia... eikä eres sairaanhoitajaa. Ja nymmä oon sitte änkeemäs mukahan testiin, misä täytyy vapaaehtosesti ottaa kanyyli kätehen, pitää sitä päivän verran ja sen jäläkeen juosta viä 5 päivänä kaharesti päiväs piikitettävänä! No, työttömän on pakko yrittää ;)

Otettiin multa viä syränfilimi ja sitte punnittiin ja mitattiin. Vähäkö repesin riemusta, ku mun pituureksi (tai lyhyyreksi) ilimotettiin 163 cm! Mä ku olin kuvitellu olevani 162 cm, ja tottahan tämmöses pänikäs ykski sentti on jo kova sana! No, näytti sitte kyllä puntariki yhyren kilon enämpi mitä kotovaaka viimmeksi, että se hiukka himmensi sitä onnentunnetta.

Loppuhuipennuksena sain käyrä kusemas purkkiin (ja sormilleni siinä purkkiin tähtäilles) ja koska siitä kusinäytteestä oli tarkotus teherä raskaustestin lisäks huumetesti, ni hoitajan täyty olla mukana siä hyyssis. Ei se ny tietenkää ihan vieres ollu vahtaamas, mutta vierushuonees kumminki.

Jos ei tällä viikolla kukaa soittele ja ilimota, että mun kusi- tai verikokeis olis jotain hämminkiä, ni joulukuun aluus olis ensimmäinen testijakso. Ei mulla kauhiasti huolestuta ainakaa kusitestin puolesta, meinaan huumeita en oo viä ikänä vetäny minkäämoisia ja raskaana olemisen torennäkösyys on yhtäläänen vaaleenpunasten lentävien norsujen esiintymistorennäkösyyren kans, mut ei kai sitä ikänä tiä misä mallis veriarvot on. Liika alahanen hemoglobiini voi esimerkiks olla syy, ettei saakkaa osallistua testiin. Eli ny vaan toivon päinvastoin ku työhakemuksen jättämisen jäläkeen, et voi kun ei kukaa soittasi!

Sain ittelleni lapun, mihkä mun pitää ilimeisesti jo tästä päivästä alakaen merkata ylähä kaiken maailman kiputilat ja tapaturmat, mitä testin aikana sattuu. Kysyin, että pitääkö merkata sittekki, jos on sattuneesta syystä sunnuntaiaamuna pää kipiä ja yrjöttää, ja kuulemma kaikki neki on pistettävä ylähä :D Hoitaja naureskeli, että tämmöseen aikaan vuotta varmaan on kumman paljo nuita sunnuntain "sairauksia", ku on pikkujouluja ja uusi vuosi jne, mut kaikki on merkattava.

Kiputiloista puheen ollen, pari päivää ennen varsinaisia testijaksoja sekä niitten aikana ei saa käyttää mitää lääkkeitä (paitti ehkäsyjuttuja ei lasketa), paitsi särkylääkkeeks saa ottaa Panadolia tai vastaavaa. Muuten hyvä juttu paitsi että mun täytyy luultavasti syörä Panadolia niin monta kappaletta että ennemmin lähtee henki ku kipu. Perus särkylääkkeistä Burana (tai joku vastaava halapistuote) tuntuu olevan ainua mikä täyttää mulla tehtävänsä. Eli voin olla varma, et mulla on aivan varmaan pää kipiä joka testipäivä ja viä menkkakivut siihen päälle, vaikkei olisi menkkojakaa!

No joo, mitä mäki ny meuhkaan tästä ku ei testiin pääsy oo viä eres varmaa! Mut jos joku soittaa muutaman päivän sisällä ourosta numerosta, täytyy vaan hartaasti toivoo että se puhelu tulis Kirkkonummelta ja että mua pyyrettäs työhaastatteluun.