Muistan viimme yöltä kakski erimoista unenpätkää, mihkä liitty tulviva joki.

Ensimmääses päästelin jollaki pienellä veneellä menehen yhtä jokia alavirtaan. Veneen kyyttis oli myös Rami ja joku muuki, ehkä isä tai mun veli. Meillä ei ollu airoja taaskaa niinku tuos erellises jokiunes ja jokiki taisi olla sama. Ja matka tyssäs myös samaan mutkaan, misä virta kävi niin voimakkaaksi ettei siitä uskaltanu mennä.

Myöhemmin oltiin selittämäs jollekki tutulle, että mihkä asti oltiin veneellä päästy sitä jokia. Mä piirsin oksanpätkällä hiekkaan karttaa joen mutkista ja lopuksi piirsin ison mutkan, eli sen mistä ei päässy eteenpäin. Lopulta tää tuttava ymmärsi, mistä kohdasta oli kyse.

Toises unes taas ajelin Ramin kans autolla jotaki asvalttitietä pitki. Mä halusin pääntyä yhyrelle hiekkatielle ja sinne sitte mentiin. Tie meni pellon halaki ja pellon lairas näky virtaavan joki. Nähtiin, että joenuoma oli ääriänsä myöte täynnä ja paikoin vesi oli noussu pelloille asti.

Sitte huomattiin, että erespäin tien yli virtas vettä. Joelta päin tuli siihen oja ja tietenki se oja tuluvi myös. Päästiin siitä justiin ja justiin ylitte autolla. Mut ei menny pitkääkää matkaa ku tuli vastaan seuraava oja, joka tuluvi viä pahemmin. Torettiin, että tuosta me ei päästä, on pakko kääntyä takasi. Mua pelotti vähä että ei kai vain auto jää kiinni, ku me siinä vetises maas koitetaan saara auto kääntyyn ja kun se erellinenki tuluvapaikka on ihan liki. Mutta päästiin me sitte lopulta takasi sinne asvalttitielle. Mua kyllä jäi vähä harmittaan, sillä olisin halunnu nähärä mihkä sitä hiekkatietä pitki olis päässy.