Kampesin ku kampesinki itteni kylille tänään ja päämääränä oli käyrä Sokoksella kattomas ittelleni kengät. Sokokselle sen takia, että ny on tuplaboonuskuukausi ja mä aattelin, että mitä enemmän täs kuus ostaa S-ryhymän putiikiista ni sitä enemmän tienaa! Sain kumminki palata kenkäosastolta tyhyjin käsin ku ei siä ollu ensinkää semmosia monoja ku olin aatellu. Ja mä ku olin viä viikko pari sitte mukamas nähäny Sokoksen kenkäosastolla vaikka mitä kivaa.
No, uskollisena S-ryhymän asiakkaana en sitte jaksanu ruveta kiertään läpi keskustan muita kenkäkauppoja vaan liukastelin takasi kotio ja kirosin mielesäni, että minkä helevetin tähäre voi jonku mieleisen vaatekappaleen hommaaminen olla välillä niin lujas! Ja jos oikeen varta vaste meet hakehen jotain tiettyä ni ei varmaan löyry mitää mikä olis sinne päinkää ja sitte taas ku puolivahingos puoaukisena vilikaset jonku kaupan näyteikkunaa ni johan se on piukas kaikkee ihanaa mitä on pakko saara, vaikkei oikeen tarttisikkaa eikä olisi eres varaa ostaa.
Mulla tuntuu kyllä olevan välillä jotain ihme visioita sen suhteen, minkä näkösen vaatteen mä haluaisin kaupasta. Pitäs varmaan ruveta joksiki muotisuunnittelun erelläkäviäksi ku harvemmin kaupasta löytyy semmosta, mitä mä mielesäni sieltä hajen! Se vaan on tän urasuunnitelman esteenä, että jos mun pitäs jotenki kuvailla sanallisesti tai piirtää (Piirtää? Minäkö? No HAH HAH HAH!) kuva siitä mitä mulla on mieles ni eihän siitä ny tulisi yhtää mitää. Täyrellisen vaatteen vaan tunnistaa kun semmosen näkee, mut en osaa sitä etukäteen sanoo mikkä on ne täyrellisyyren kriteerit.
On tietysti muitaki syitä että vaate- ja kenkäostosreissut menee usein vituiks, kuten se että useimmat vaatevalamistajat vissiin kuvittelee että kaikki maailman naiset on vähintään 170-senttisiä eikä paina ku korkeintaan 50 kiloo. Mä nyt en ihan vastaa mitoiltani sitä kuvitelmaa :D Ja sen lisäks että kroppa on tämmönen joka suuntaan tursuileva möykky, ni en etti ittelleni mitää pintamuorin (tarkotan siis muotia, enkä mitää trendikästä mammaa) mukasia kuteita. Enkä kuitenkaa oo jämähtäny minkää esihistoriallisen tyylin orjaksi, haluan vaan semmosia vaatteita minkä uskon näyttävän kivoilta, tai vähintäänki sierettäviltä maharollisimman pitkään.
Mut palataan ny viä kenkäosastolle. On meinaan onneksi olemas yks kenkäkauppa, johon oon lähes aina voinu luottaa: nimittäin Kenkä-Pihlaja Kristiinankaupungis! Sieltä löytää kyllä kenkiä vaikkei eres niitä tarttisi, ja ihimeen usein löytää tarpeeseensakki! Eli kun tästä joulun alla suuntaan seuraavan kerran nokan kohti Pohojammaata, täytyy vissiin käyrä Rantaruottis popo-ostoksilla - taas. Kaverikki nauraa, että pitääkö mun tosiaan lähtiä Turuusta asti Kristiinaan ostahan kenkäni ja niin se vaan on, että torellaki mun täytyy näin teherä. Jos kerta saan paremman saaliin lähtemällä merta eremmä kalahan, ni tottamooses mä lähären riemusta kilijuen!
No, uskollisena S-ryhymän asiakkaana en sitte jaksanu ruveta kiertään läpi keskustan muita kenkäkauppoja vaan liukastelin takasi kotio ja kirosin mielesäni, että minkä helevetin tähäre voi jonku mieleisen vaatekappaleen hommaaminen olla välillä niin lujas! Ja jos oikeen varta vaste meet hakehen jotain tiettyä ni ei varmaan löyry mitää mikä olis sinne päinkää ja sitte taas ku puolivahingos puoaukisena vilikaset jonku kaupan näyteikkunaa ni johan se on piukas kaikkee ihanaa mitä on pakko saara, vaikkei oikeen tarttisikkaa eikä olisi eres varaa ostaa.
Mulla tuntuu kyllä olevan välillä jotain ihme visioita sen suhteen, minkä näkösen vaatteen mä haluaisin kaupasta. Pitäs varmaan ruveta joksiki muotisuunnittelun erelläkäviäksi ku harvemmin kaupasta löytyy semmosta, mitä mä mielesäni sieltä hajen! Se vaan on tän urasuunnitelman esteenä, että jos mun pitäs jotenki kuvailla sanallisesti tai piirtää (Piirtää? Minäkö? No HAH HAH HAH!) kuva siitä mitä mulla on mieles ni eihän siitä ny tulisi yhtää mitää. Täyrellisen vaatteen vaan tunnistaa kun semmosen näkee, mut en osaa sitä etukäteen sanoo mikkä on ne täyrellisyyren kriteerit.
On tietysti muitaki syitä että vaate- ja kenkäostosreissut menee usein vituiks, kuten se että useimmat vaatevalamistajat vissiin kuvittelee että kaikki maailman naiset on vähintään 170-senttisiä eikä paina ku korkeintaan 50 kiloo. Mä nyt en ihan vastaa mitoiltani sitä kuvitelmaa :D Ja sen lisäks että kroppa on tämmönen joka suuntaan tursuileva möykky, ni en etti ittelleni mitää pintamuorin (tarkotan siis muotia, enkä mitää trendikästä mammaa) mukasia kuteita. Enkä kuitenkaa oo jämähtäny minkää esihistoriallisen tyylin orjaksi, haluan vaan semmosia vaatteita minkä uskon näyttävän kivoilta, tai vähintäänki sierettäviltä maharollisimman pitkään.
Mut palataan ny viä kenkäosastolle. On meinaan onneksi olemas yks kenkäkauppa, johon oon lähes aina voinu luottaa: nimittäin Kenkä-Pihlaja Kristiinankaupungis! Sieltä löytää kyllä kenkiä vaikkei eres niitä tarttisi, ja ihimeen usein löytää tarpeeseensakki! Eli kun tästä joulun alla suuntaan seuraavan kerran nokan kohti Pohojammaata, täytyy vissiin käyrä Rantaruottis popo-ostoksilla - taas. Kaverikki nauraa, että pitääkö mun tosiaan lähtiä Turuusta asti Kristiinaan ostahan kenkäni ja niin se vaan on, että torellaki mun täytyy näin teherä. Jos kerta saan paremman saaliin lähtemällä merta eremmä kalahan, ni tottamooses mä lähären riemusta kilijuen!
Kommentit