En oo täs ny oikeen syömisiltä, kyläälyreissuullta ja muulta jouluhäsäämiseltä keriinny kiriotteleen tänne enkä nykkää aatellu kovin pitkästi sepustaa. Tää on ollu tämmöstä tavanomasta joulunaikaa taas kerran ja vähitellen alakaa vituttaa kun joka tuutti tursuaa suklaata ja kinkkua. Ei sillä että ne maistuus jotenki pahalta, muttaku ei kohta maharu mikkää vaatteet päälle ku vetää koko aika jotaki herkkuja napahansa :P

Joululahajaksi saatiin monenmoista hyötytavaraa, kuten konvehtia, glögiä ja viinaa. Sitte saatiin myös vähä astioota, petivaatetta ja villasukkia. Normi settiä. Vähä on lahajojen yllätyksellisyys vähentyny sitten lapsuusaikojen. Mutta eipä tuu mitää krääsää, se on pääasia.

Joulut on viime vuosina nourattanu siis pitkälle samaa kaavaa eikä niistä oikeen jää mieleen paljo mitää millä erottas kunki joulun toisesta. Tänä jouluna tapahtu kumminki yks juttu mitä ei oo koskaa ennen tapahtunu. Itse asias tää juttu tapahtu eileen eikä jouluna, mutta mun mielestä aaton ja uuren vuoren väli on kokonaisuutena miellettävis jouluksi, ni siks sanon että eilinen tapaus sattu "jouluna". Oltiin eileen mökillä serkun ja sen vaimon kans saunomas ja kylypypaljus lillumas ehtoomyöhällä ja nähtiin semmonen merkillinen elukka, ku liito-orava! Mä en eres tienny, että niitä elää tää asti, ku oon pitäny niitä lähinnä Etelä-Suomen moottoritietyömaitten vitsauksina :D Näky oli joka tapaukses ihastuttava ja yllättävä ja jää taatusti mieleen paremmin ku ykskää jouluruoka tai lahajaksi saatu paistinpannu!