Tänään tultiin Isojoelta käväseen Turuus. Huomenna meen tukkalääkärille, sitte käyrään ostamas viimeset joululahajajutut ja sen jäläkeen majotutaan anoppilaan. Aattona, ku on saatu päivän ensimmääset joulupöperöt verettyä, ajellaan takasi Isojoelle ja jatketaan syömistä siä.

Viä kun tulis ruokahalu takasi ylihuomiseksi ni suhtautusin paljo innokkaammin koko jouluaattoon. Tänäänki ku on ollu viä niin saatanan olematoon olo ettei täs tiä kuinka päin olis. Maha on ollu kipiä ja mitä tahansa on syöny, ni heti alakaa närästää. Helevetti, mä en eres pari vuotta takaperin tienny, mitä on närästys! Vanhu(u)s ei tuu yksin.

Kun viimme keskiviikkona lähärettiin Turusta Isojokee päin, ei meille siihen mennes ollu tullu ku yks ainua joulukortti. Emmä mitää korttivyöryä eres orottanu, ittekki lähetettiin vaan jotain parikytä korttia. Tänään ku tultiin takasi kämpille, ni saatiin huomata, että postiluukku oli syöny joulukortteja ihan urakalla! Ilimeisesti meirän olemassaolo sai häitten aikaan jonku lopullisen vahavistuksen, vai mikä muu vois selittää sen että meirän molempien sukulaiset on ihimeesti aktivoitunu ja postittanu meille kortin ensimmäästä kertaa?

Vai liittyykö tämäki vanhentumiseen? Joko mä alaan olla pikkuhiliaa liika vanha, jotta mun voi kätevästi kytkee porukoitten joulukorttiin "+ lapset" tekstillä, joka on sijotettu korttiin siihen vanhempien nimien perähän? Onhan se tietysti kiva tuntee vähitellen olevansa ihan oma erillinen yksikkönsä, eikä mikää porukoitten kylykiäinen :D Tai mikä vitun erillinen yksikkö, tähän pakettiin ku viralliseseti niitattiin tuo äijänretales kolomisen kuukautta takaperin!

Pitääskähän mennä nukkuhun ni joulu tulis (ja menis) nopiampaa. Rami teki jo saman tempun, se vetäyty sängyn perukoille lintukirjan kans ja huvitti itteensä lukemalla ääneen lintujen latinankielisiä nimiä sekä sanallisia kuvauksia lintujen äänistä. Sitte kun lokkien riekkunan matkimisen ja naurun rätkätyksen tilalla alako kuulua tasanen tuhina, tulin siihen tulokseen että lintutieteen oppitunti oli loppunu. Tulin myös siihen tulokseen, että vaikka ikää tulee lisää ni ei meistä silti taira vanhoja tulla yhtä nopiaa :)