Viimme yönä seilasin taas myrskyävällä merellä. Oltiin Ramin kans menos kalastaan jollaki pienellä moottoripaatilla. Kattottiin ensin telekkarista säätierotus ja kartalla näky siä tää luku 50. Me en tienny tarkottiko se tuulen nopeutta vai pakkasta, mut arvelin että se tarkotti tuulta. No, silti piti päästä kalahan!

Saatiin vene vesille, mutta se haukkas vettä sisälle pahemman kerran. Mä rupesin Ramille kiukutteleen, että ny on pysähryttävä ja kauhottava vettä pois taikka painuu koko kippo pohojaan. Sitte keikutettiin venettä sen verta, että enin osa vetestä valu lairan yli. Samalla kyllä yli lairan ylitte kiepahti yks virveli. Rami ei kumminkaa - ihime kyllä - ollu juuri moksiskaa, se sano että sen virvelin vapa kelluu ja että kyllä se saaraan poimittua takasi, jahka keriitään. Rami kehotti mua vaan kalasteleen rauhas.

Mä paiskin viehettä veteen mut ei siitä mun touhusta tullu oikeen mitää. Joko oltiin liika likellä rantaa tai sitte uistin jäi kii johki rehupuskaan.

Sitte jo vähä unen laatu vaihtu ja olin tulos jostain reissusta kämpille Ramin kans. Meillä oli hirvee hässäkkä päällä, kauheet määrät tavaraa ja kasseja mukana sekä Kessu kissankuljetuslooras. Simppa oli päässy meiltä vahingos karkuun jossain keskellä kaupunkia, mut mä en ehtiny eres murehtiin sitä, vaan koitin keskittyä siihen että saataas kamamme kämpille.

Sitte ku vihiroon saatiin lyötyä kämpän ovi takanamme kii, laskin laukut käsistäni lattialle ja puhkesin kauhiaan poruhun ku Simppa oli karonnu. Mä olin ihan satavarma, ettei me löyrettäsi sitä ainakaa elävänä enää ikinä. Mä porasin ja porasin ja Kessuki tuntu kummastelevan, että misähän se toinen elukka on. Sitte mä koitin kaivaa tilanteesta eres jotain valosaa ja selitin Ramille, että ny meillä on sitte ainaki tilaa ottaa uus kissa ja tällä kertaa haluan ottaa jonku kodittoman tai hylätyn kissan.