Baarireissun päälle kuulee varmaan aika usein kuuluisan parahruksen, että kuinka "mä en enää ikänä juo viinaa!" Olin perjantaina muutaman humppahelevetinenkelin kans baarittelemas ja vähä niinku sen johorosta mun oli lauvantaiehtoona niin kaamee olo että mun suusta kajahti vähä erellä kuvatun kaltaanen uluvahrus. En kylläkää uhaannu lopettaa viinan juomista, vaan kebabin syömisen.

En mä perjantaina saanu ryypättyä ittelleni eres kummempaa krapulaa. Heräsin jo kohtuuaikasin aamulla ja ehtoopäivästä menin kaverin kans joulumarkkinoolle kierteleen. Sen jäläkeen mä vasta tein sen virheliikkeen, ku menin Ramin kans hakehen päivän ateriaksi kebab-annokset.

Mä aika harvoin syön kebabbia, ku mulla on siitä vähä vaihtelevia kokemuksia. Useimmiten oon joutunu toteehen, että tää kepsu ainaki oli täyttä paskaa, niinpä tulee yleensä krapulas luotettua johki Kotipitsaan tai Hesburgeriin, niistä ainaki tietää mitä saa. No, tällä kebab-kerralla ensivaikutelma oli ihan hyvä, mut kun se jättikokonen lihalastukasa alako olla puolittain syöty, ni se alako maistua aika pahasti puulle ja lopulta koko tuote rupes niin lujaa ällöttään etten mä kyenny eres viemään sitä loppua annosta jääkaappiin vaan poistuin paikalta ja pyysin, et Rami toimittais ne jämät vaikka kuuhun, kunhan mun ei tarttisi niihin koskia.

Sitte joskus puolen yön mais rupes vääntään vattasta toren teolla, tuntu pahasti siltä että kohta jommasta kummasta päästä tai ehkä jopa molemmista saattaa kerran syöryt kebab-ryönät pyrkiä mailmaan. Hetken oli niin tuskanen olo et ei yleensä krapulaskaa oo niin kamalaa. No, pahin meni ohi eikä varpusparveekaa näkyny, joten uskalsin viimein mennä maate, vaikkei mikää ihan voittajafiiliskää ollu. Eikä oo ollu viä tänäänkää, mut kaipa ne kebab-myrkyt pian on poistunu elimistöstä ku sen syömisestäki on jo reilusti päälle vuorokausi aikaa!

Tästä kaikesta viisastuneena sitte päätin, että mä en enää itteeni rääkkää syömällä mitää kurjaa kebabbia, kun kerran on olemas paremmanki makusia roskaruokia. Emmä sano etteikö perse laula jonku Hesepullanki jäläkeen, mut ei mun oo viä ikänä sen, tai vaik pitsan takia täytyny peljätä, että jourun suorittaan tanskankielen keskipitkän oppimäärän posliinipuhelimitse!

Sitä mukaa ku tuon kebabin syömisen aiheuttama ällötys häipyy, ni lähestyvä joulu onneksi pitää huolen siitä, ettei ällötysvarasto pääse tyhyjentyyn. Mun piti alunperin lähtiä Isojoelle tekehen jouluvalamisteluja ens tiistaina, mut näyttääki siltä että kerkiän lähtehen vasta keskiviikkona. Äiti jo puhelimes murnutti, että enhän mä kerkiä sitte apuhun muuta pariksi päiväksi. Mun piti muistuttaa, et ku lasketaan yhteen seuraava torstai, perjantai, lauvantai, pyhä ja viä maanantai, ni siinä on kyllä viis päivää. Pelekään, että siinä on kaikenlisäks viis HELEVETIN PITKÄÄ päivää...