Olin porukoitten tykönä, oli olevinansa tämä viikonloppu. Oli lauvantaiehtoo ja mietiin, mitähän sitä oikeen puuhastelis. Yhtäkkiä keksin, että mitähän jos soittasin yhyrelle entiselle kaverilleni Sannalle, ja pyytäsin sitä lähteen laivalle mun kans! Meillä oli menny sukset ristiin vuosia sitte ja aattelin, että jos se olis vaikka leppyny ja mä vähä niinku sovinnon eleeksi sitä reissua tyrkyttääsin.

Sain ku sainki sovittua Sannan kans, että ehtoolla puolen yön paikkeilla hypättäs bussiin ja mentäs sillä sitte laivalle. Mä en ihan tarkalleen muistanu, mihkä aikaan se bussi olis meirän kohoras, mutta aattelin, että Sanna soittas mulle sitte, kun se on itte päässy siihen bussiin, se ku asu eri paikkakunnalla ja bussi kiertääs enste sen paikan kautte. Mulla oli mun huonees kannettava tietokone auki pöyrällä ja mietiin, että olisinhan mä sieltäki voinu tarkistaa bussiaikataulun, mut päätin et mä orotan et se Sanna soittas ni tietäsin sitte mennä pysäkille vartoohon.

Ilta kulu aiva huomaamatta. Rupattelin porukootten kans köökis kunnes mun puhelin alako soira. Vilikasin kelloo ja huomasin, että se oli varttia yli puolenyön. Mitä helevettiä, mitenkä se niin paljo oli? Mulle tuli hämärä aavistus, et sen laivabussin olis pitäny olla meirän kohoras jo puoli kaharentoista paikkeilla!

Vastasin puhelimeen ja siä oli se Sanna. "Et sitte lähtenykkää", se sano vittuuntuneella äänellä. Bussi oli kuulemma menny meirän ohitte jo joku aika sitte. Mä rupesin panikoimaan - mitä mä ny teen, millä mä ny pääsisin sinne laivalle? Olin jo matkalipunki maksanu. Mietin, että saiskahan bussiyhtiöstä kysyttyä, kuka siinä bussis on kuskina ja sitte soittaas sille ja pyytäs kääntyyn, tai eres orottaan jos saisin jonku heittään mut sinne bussille? Tai et tuliskahan kauhian kalliiksi lähtiä taksilla perähän? Samalla sopersin puhelimeen et mä olin kuvitellu, et Sanna olis soittanu mulle aikasemmin. Sitte tajusin, et olin tosiaanki kuvitellu, me ei meinaan oltu sovittu et Sanna soittas. Olin sen vaan keksiny jostaki, et se varmaan soittaa kun se on päässy bussiin.

Mua rupes hävettään. Mun oli ollu tarkotus hieroo sovintoo ja ny Sanna kuvitteli, että mä olin tahallani houkutellu sen lähteen reissuun ihan vaan saarakseni teherä sille oharit. Koitin puhelimes selittää, et mä olin ihan vahingos missannu sen bussin, mut en tiä uskoko Sanna mua. Sitte mä muistin viä, että sunnuntaina mulla olis tanssihariotukset aamulla ja tajusin, että mun olis kyl paree ehtiä sinne, eli ei mun kannattasikkaa yrittää ehtiä siihen laivabussiin. Olinki tavallaan helepottunu, et laivareissu jäi suunnitelmaksi, koska muuten tärkeet reenit olis jääny välihin, mut Sannan puolesta harmitti, sillä nysse olis varmaan vaan entistä enämpi kiukus mulle.