Olin jollaki baarireissulla eksyny vehtaahan kaverin isoveljen kans. Päätin tunnustaa toilaluni tälle kaverilleni.

Joku aika tapahtuneen jäläkeen kaveri pyysi mua lähteen sen kans Helsinkiin. Me mentiin sinne käymään josaki ortodoksiseen seurakuntaan liittyväs rakennukses. Se oli vähä niinku kirkko, luostari ja museo samas kompleksis. Kaverilla oli tapana käyrä siä joka vuosi ku osa sen sukulaisista oli ortodokseja. Samalla reissulla se vei sinne aina jonku esineen tuliaisiksi. Tällä kertaa sillä oli mukana joku iankaikkisen vanaha puinen levy, johka oli maalattu joku ikoni. Se puulevy oli ihan laho, hyvä ettei menny keskeltä kahtia. Se oli ilimeisesti joku kaverin sukulaisten huomasta löytyny muistoesine ja ny kaveri halus tuora sen säilytettäväksi sinne ortodoksipyhättöön.

Siä ortodoksimestas oli semmonen infopiste, misä meirät otettiin vastaan. Mä pitelin sitä puulevyä käsisäni sillä aikaa ku kaveri ilimotti meirät sinne vierailulle. Infotiskin takana oli joku vanaha ukko ja se oli tutun näkönen. Tajusin, että olin nähäny sen joskus aikasemmin yhyren nettituttuni seuras ja se ukko näytti myös muistavan mut. Mun kaveria se ei muistanu ulukonäöltä, vaikka kaveri sentäs hyppäs siä paikas joka vuosi.

Ku saatiin ilimottautuminen hoirettua, lähärettiin kierteleen sitä rakennusta. Se oliki melekonen sokkelo. Mä kanniskelin sitä puulevyä erelleen ja tarkotus oli, et annettas se sitte josain välis jollekki sopivaksi kattomallemme henkilölle.

Yhyres huonees oli myynnis kaikenmoista kirpparitavaraa. Suurin osa näytti kyl olevan jotain uskontoon liittyvää roinaa. Mä mietin, että kun ny kukaa ei luulisi mua uskovaaseksi, ku enhän mä kuulu eres kirkkoon. Sitte mietin myös, että mitähän jos paikan henkilökunta tietäs, etten mä oikeesti mikää uskovainen ookkaa, heittääskö ne mut pihalle sieltä?

Kaverin kans tutkailtiin mitä kirpparilla oli myynnis. Samalla kaveri kerto, et se oli veljelleen vittuillu siitä että se oli mun kans jotaki häsänny. Ilimeni, että kaverin veli ei olisi eres muistanu koko juttua, ku s'oli ollu niin pöhönäs, mut nysse sitte muisti kaiken ku kaveri oli kertonu. Ja kuulemma se jätkä oli kertoillu sitä juttua eteenpäin ties kelle!

Mä kauhistuin - olis luultavasti vaan ajan kysymys, koska juttu menis Ramin korviin! Ja harmittelin, että miks menin tilittään tapahtunutta kaverille, sillä jos olisin pitäny pääni kii ni kukaa muu ei tietäsi tapahtuneesta ku mä itte! Mietiin, että mahtasko Rami antaa mulle anteeksi yhyren vaivasen kännihairahruksen ja aattelin, että kyllä se varmaan suuttuus enste mutta ehkä se antas anteeks ajan mittaan ku tajuais, ettei kysees ollu ku känninen erehrys.

Sitte kaveri kerto, että jokku niitten sukulaisetki tiesi jo sen veljen ja mun sekoilusta ja jokku vanhat mummelit ny kuvitteli, että mä oon joku sen veljen uus muija ja että koko homma oli joillekki sukulaisille kauhia shokki. Ja et mun ei kannattasi ihimetellä, jos joku kaverin Alli-niminen sukulaistäti soittelis mulle ja kysyis multa suoraan, et mikä ny on homman nimi.

Kaikenlisäks mä olin lähipäivinä menos tän kaverini toisen veljen häihin ja siä mä sitte näkisin sekä tän "rikostoverini" että kaikki niitten sukulaiset. Lisäks myös Rami oli tulos mukaan ja mä olin ihan järkytyksis ku olin semmosen suhresopan menny keittään!