Ja kuten arvata saattaa, justiin ku itte rupian olehen paremmas kunnos tän taurin jäljiltä ni saan huomata, ettei tauti ookkaa hävinny vaan vaihtanu isäntää. Eileen Rami hoiperteli töistä kotio kovin voipuneena ja valitteli, kun on huono olo. Jep jep, tuttu virsi.

Perkele, ja mä ku olin kaikenmoista kivaa junaallu eilisehtooksi! Ensimmääseen juonehen sain irean siitä, ku aamulla tungin kuumemittarin kainaloon ja rupesin kokuahan pyykkiä telineeltö. Kohta kuulu KRÄTS ja kuumemittari oli tuhansina päreinä lattias. Voi vittu. Vetääsin kumpparit jalakahan, kaivoin imurin esille ja siivosin enste lasinpalat pois ja lopuuksi pyhkin paperihin sen wannabe-elohopean mitä siä mittarin sisällä oli ollu. Sitte rupeski jo heikottaan niin että oli pakko istahtaa hetkeksi. Keksin, että jätänpä imurin ehtoota varte lojuhun ni pistän Ramin imuroitteen lopun kämppää. Noh, tua eteises tuo imuri lojuu erelleen vaitonaasena. Sen verran siihen koskettiin eileen, että potkin sen vain vähä lähemmä seinää ettei Rami kompastele siihen ravatesaansa hyyssis ykäpaskalla.

Toinen toive oli, että jos pääsis vihiroon eres kaupas käymäs, Rami tietysti kuskina, ku ei ittellä ollu minkäämoista mielitekoo lähtiä autoolehen saati kävelehen! Olis vaan mukava ollu päästä vähä pois neljän seinän sisältä. Eipä tarttenu sitte lähtiä. Olin kyllä jo melekeen menos kauppahan, aattelin että jos Ramiki vaatii jotaki tietyn färistä mehua, muttei se ollu ihan niin kranttu ku mä. Ja tuo erellä kuvailtu kuumemittarin kuolo lisäs kans hinkua lähtiä kylille asioolle, olisin meinaan käyny jostaki hakemas semmosen mittarin, minkä saa vaan tuuppasta korvahan ja tulos on selevä muutamas sekunnis. Vituttaa tuommoset typerät tikut, mitä saa roikottaa minuuttikaupalla kainalos. Eihän sen mittarin olemasoloo meinaa parin minuutin jäläkeen enää eres muistaa, etenki jos tosiaan on kunnon kuumepöppyräs!

Kuumepöppyrästä päästäänki kätevästi seuraavaan aiheeseen. Ei paljoo mittareita tarvittu toteehen, että Rami oli melekoses kuumees eileen. Äijä hohkas ku kekäles ja kun se vihiroon ehtoosti suostu ottahan Buranan ni voi jeesus sitä hikoilun määrää. Ny on eiliset Buranat kaiketi haihtunu sen hien mukana huit helevettiin ja äijä reissaa josain kuumehourulandias taas.

Moni on varmaan kuullu ns. sanonnan, että "Kyllä kahaviki on parempaa ku on pannu". No, en tiä minkä synttärikahavien innottamana Rami puhkes puheleen tovi sitte, mutta se mutisi tuolta peiton alta, että "Kyllä vanheneminenki on parempaa ku on pannu." :D Vai niin, jaa jaa. Kysääsin, että mistähän ny moinen ajatus tuli mieleen. "No ku radios tuli sellasta ohjelmaa". Täh? Eihän tää oo eres radio päällä ollu moneen päivään. Tein viä pari seleventävää (?) lisäkysymystä, kuten mikä radiokanava ja koska sieltä tommosta ohojelmaa on tullu. Rami vastas, että "No ihan justiin kuuntelin, mut se oli tää mun pään sisäinen radio."

Joo, parin tunnin päästä pitäs lähtiä viemään tuota raatoo työterveyslääkärille. Pitää varmaan tuppautua sinne vastaanotolle mukahan ja varovasti tierustella, että oliskahan syytä syöttää Ramille jotain vähä Buranaa tujumpaa ;)