Viikonloppu vietettiin Isojoella ja reissusta ei oikeestaan oo muuta erikoista mainittavaa, muutaku menomatkan yks pikku välikohtaus.

Oltiin vain jotaki paria kilsaa vaille perillä ku huomattiin auton valokiilas vilikkuvan jotaki epätavallista - ison hirven jalaat! Rami veti jarrut pohojaan ja hirvi ehti löntystellä viereiselle kaistalle. Ei siinä muuten mitää, muttaku siinä tuli justiin vastaan toinen auto ja eikähän se auto ajanu päin sitä hirvee.

Ajomatkan alakuvaihees keksin aikani pitimiksi keskustelunaiheita vähä mistä sattuu ja kysäsin yhyres kohtaa Ramilta, onko se ikänä joutunu tien päällä ollesansa pysähtyyn johki onnettomuuspaikalle jeleppihin, taikka eres auttahan jotakuta puhujenneen renkaan kans. Torettiin, että ei onneksi ollu sattunu kohoralle mitää semmosia tilanteita. No ny sellanen sitte tuli "ku tilauksesta", ja  kunhan enste Rami sai auton pirettyä tiellä ja seuraavaksi vauhrin pysähtyyn, pakitettiin niin saatanasti kattohon, minkämoista jäläkiä hirvikolarista oli syntyny.

Hirveen törmänny auto oli kieppunu toiselle puolen tietä perse erellä ojahan ja mua jännitti ihan sikana, että tuleeko sieltä ketää omin avuin pihalle vai ei. Onneksi sieltä auton kuski könys ihan itte ulos, eikä siä autos muita ollukkaa. Vähä se oli pöllämystyneen näkönen ja olonen ja mä aattelinki enste, että onkahan se vaan peliästyny vai saanu tällin päähänsä. Ihime kyllä, tää tyyppi ei ollu saanu juuri tällin tälliä, ainuastaan käsiinsä se oli saanu raapuja lasinpaloosta! Auton etuosa oli meinaan sen verta rusinana, et oli kyllä kumma ettei siinä käyny sen pahemmin.

Rami soitti paikalle ambulanssin ja ku tilanne sattu josaki Isojoen ja Honkajoen välisellä susirajalla ni tottahan sinne apuja saapu tuota pikaa... Ambulanssi sentäs kerkes paikalle meleko nopsaan mutta kyttiä saiki orotella. No, eihän sitä paikalle kovin lujaa kerkiä jos matkaa on semmoset viiskytä kilsaa.

Ohikulukiat kyllä pirätteli paikalle kiitettävästi kyselehen että mitäs on meneillään, mutta useimmat jatko kohtapian matkaansa kun niille selevitti, että ainuat mikkä kärsi huomattavaa vahinkoo oli auto ja auton eteen ängenny hirvi. Yks ohikulukia sattu olehen mettämies ni se kävi varuiksi puukottamas hirveltä kurkun auki jotta se sais suorittaa viimesen palaveluksensa päätymällä jonku onnellisen pöytähän paistiksi.

Oli aika shokeeraava kokemus, vaikkei lopulta kellekkää käyny pahoin, jos ei sitä hirvee lasketa. Hyvät maharollisuuret olis kumminki ollu huonompaanki lopputulokseen. Mietiin, että mitenkähän sitä olis osannu toimia, jos sen kolariauton kuski oliski pahoin loukkaantunu, olisko sitä osannu jotenki auttaa niin että se seleviäis ambulanssiin asti, entä olisko oma pää pysyny riittävän kylymänä että olis KYENNY tekehen yhtää mitää? Onneks ei tarttenu ruveta testaahan.