Tänään oli viiminen päivä ku mun kaveri oli töis, eli perehrytykset on ny perehrytetty ja mä oon täysin oppinu... ainaki toivottavasti. Suoritettiin viä eileen yks erityisperehrytysjakso, ku menin kaverin työ jeleppiin kun se leipo täksi päivää pullaa töihin :D

Huomisesta alakaen täytyyki sitte pärjätä keskenänsä. On mulla kyllä lupa soitella kaverille kotio ja kysellä tyhymiä, mutta aattelin että jos en ny ihan viä heti huomenna soittasi sille ;) Toisaalta, ny on viä jokusen viikon hyvää aikaa soittaa ja kysyä kaikkiin maharollisiin ja maharottomiin kysymyksiin vastauksia niin kauvan ku kaverilla toukka pysyy kotelos. Sen jäläkeen kun se muksu syntyy, täytyy varmaan olla hienotunteisempi, vaikka kai se on ihan sama millon soittaa, se on ihan saletti että valitti minkä päivän ja kellonajan vaan ni onnistun kumminki herättähän sen vauvan ku kaveri on justiinsa saanu sen tukkihin kitansa ja ummistaan silimänsä...

Oli tänään ihan perjantaimainen olo töis. Kai mä kuvittelin siinä ittekki olevani viikon viimestä päivää hommis ku kaveriki oli niin lomafiiliksis. Tai no mahtaako se ny mitää lomaa olla ku lapsen saa. Vaikka eka äitiyslomakuukausi onki pelekkää syntymisen odottelua, ni ei sekää aika varmaan mitää juhulaa oo jättiläismäisen mahan kans. Yks (mies) selitti tänään töis kahavitunnilla, että kuinka äitiysloma sotii tasa-arvoo vastaan. Mä sanoin siihen, että mun mielestä raskaus se vasta sotiiki tasa-arvoo vastaan.

Jos ei viä tänään ollukkaa perjantai, ni onneks huomenna on! Meen Ramin kans huomenna johki ravintelihin syömään, jatketaan siis viime perjantaina alakanutta synttärijuhulintaa. Sitte majotutaan anoppilahan ja lauvantaina sinne tulee kavereita pilettään. Ai ku ihanaa, tämä ruho onki kaivannu kunnon kotipippaloita! Ja kiva saara vähä porukkaa kasahan pitkästä aikaa, useimmat kaverit ku rupiaa olehen semmosia, että jos eivät muuten viä oo naimisis, ni vähintään ovat sitte naimisis töirensä tai (tulevan) perheensä kans niin että saa sekuntikello käres olla buukkaamas aikaa, millonka kerkiääs näkehen.