Kevät oli kovaa vauhtia tulos ja mä olin raskaana, meleko loppuvaihees jo. Ihimettelin, kuinka aika on menny näin nopiaa, mulla oli vajaa pari kuukautta aikaa vauvan syntymiseen ja tuntu ku erelliset 7 kk olis menny ihan hujaukses.

Mulla rupes olehen jo tosi iso maha ja harmittelin, ku mun kaveri ei viä ollu synnyttäny omaa muksuansa, ni en saanu siltä äitiysvaatteita lainaan. Mulla ku ei ollu juuri mitää housuja, mikkä sopis enää mun päälle, enkä ollu kaupasta ostanu äitiysvaatteita ku orotin, että kaveri lainaa mulle sitte.

En ollu nähäny mun sukulaisia pitkään aikaan ja olin justiin käyny josaki juhulis. Mulla oli siä ollu päällä joku kirkkaan punanen paita ja sukulaiset, etenki äitin vanhemmat oli ihan haltioissaan vaharannu mun mahaani. Kai mamma ja pappa oli ollu tohoruksis ku ensimmäänen lapsenlapsi oli tuloillaan.

Tuntu, että se vauva koko aika kieppu ja möngersi mun mahas. Vähä väliä tuntu joku jalaka vattan läpi. Kerran mä kutitin sitä oletettua jalakaa ja sitte se vauva potkasi mua kätehen. Välillä mä tunsin, miten se toukka oli mahas poikittain. Sen pää tuppas olehen aina mun mahan vasemmas lairas. Mä painelin mahaani niin, että vauva käänty niin että sen pää oli alaha päin. Mä aattelin, että paree ku koittaa "opettaa" sen vauvan jo siihen asentoon, mihinä se meinaa syntyäkki :D

Juttelin Ramin kans tulevasta vauvasta. Kysyyn, toivoko se mieluummin tyttöö vai poikaa. Rami tuumi, että ihan sama. Mä sanoon, että mulla olis tytölle nimi valamiina, mutta mä toisaalta haluaisin silti mieluummin pojan. Sitte mä pohoriskelin, että mä haluaisin korkeintaan kaks lasta, mutta jos me saaraan kaks tyttöö, ni pitäskö teherä sitte viä kolomaski kakara jos tulis viä se poikaki?

Mä olisin jo halunnu, että lapsi olis syntyny. Mietin, että mitähän se mun viimesillänsä oleva kaveriki meinais, jos mun lapsi syntyis ennen sen lasta! Taas vauva potkotti mahas ja mahan pinnas näky ihan selevä jalaanpohojan kuva. Rami sattu olehen vieres ja mä esittelin sille, että katto ny ku vauvan jalaka on tuos. Ja ku Rami katto, vauva veti jalakansa niin ettei mahas enää näkyny mitää kohoumaa. Niinpä tietysti.

Oltiin mun porukoitten tykönä ja sinne tuli käymäs mun enon muija. Se oli mukamas joku synnytyslääkäri tai semmonen ja mä kysäsin siltä piruuttani, että jokos me pian synnytettäs. Mä aattelin, että se muija vois antaa mulle jotaki troppia, että synnytys käynnistyys. Mut se meinas, että lapsi syntyy sitte kun se syntyy. Mä olin kyllä melekeen arvannu mitä se vastais mulle, mut mä vaan olin niin malttamatoon.

Seinäs oli kalenteri. Mä laskin siitä, montako viikkoo mulla viä oli laskettuun aikaan. Aikaa oli tasan yhyreksän viikkoo. Mietiin, että eikähän se vauva jo olisi tarpeeksi kehittyny että se vois syntyä, ainaki maha oli jo niin iso että mä olisin yhtä hyvin voinu olla viimesilläni, ainaki omasta mielestäni. Sitte päätin, että loppuraskauren ajan mä rehkisin ja huhkisin kauhiasti, jos vaikka se eresauttas synnytyksen alakamista. Päätin heti ruveta siivoohon.