Lauvantaina piletettiin Ramin kolomikymppisten johorosta anoppilas. Väännettiin hiki hatus pitsaa ja salaatteja koko päivä ja ehtoolla sitte saatiin syöpötellä, juopotella ja saunoo. Hääviinoja saatiin sentäs muutama pottu menehen ku tehtiin boolia. Ihan normi kotipileet siis, ja nukkuun mennesäni siinä aamuviiren korvilla aattelin, että sunnuntaina on varmaan taas senpäivänen kanuuna että voi elämä, tai pikemminki kuolema, mut ihimeekseni olo oli ihan sierettävä, kun vaan enste nukku johki puoli neljään ehtoopäivällä.

Eileen töis mulla oli eväänä tietenki lauvantailta jäänyttä pitsaa ja kanasalaattia. Kummasti ruokatunnin päälle alako närästää ja aattelin, että päättikö se krapula ny vasta iskiä! Tai jos ei tämä olisi krapulaa, ni ehkä vaan ne parin päivän vanahat pöperöt ei ollu enää aiva kuosis. Työpäivän loppua kohore alako kumminki olla vattas niin kauhia olo että usko krapulaan alako horjua. Meinaan jos joskus krapula kestääki sen pari päivää, ni ei siinä yleensä niin käy että toisena päivänä olo on ensimmäästä huonompi. Ja varsinki ku olo alako olla huonompi ku krapulas ikänä, ni aloin aavistella että oon johki paskahalavaukseen sairastumas.

Rami tuli hakehen mun töistä ja painateltiin anoppilaan hakehen viikonlopulta sinne jäänyttä tavaraa. Meinas laatta lentää ku Rami rupes särpihin pitsaa ja kanasalaattia... niinpä kyhyjötin varmuuren vuoksi vessas meleki koko anoppilakäynnin ajan ja tarjosin pöntölle vuoroon ala- ja yläpäätä, tosin kummastakaa ei oikeen irronnu mitää.

Lopulta lähärettiin kotio ja loppumatkasta alakoki tulla jo kiire. Aika hilikulla oli, etten olisi ehtiny kotihyyskään ykäähän. Siinä meniki loppuehtoo rattosasti oksentaes vuorotellen molemmista tuuteista. Kuumeki pompsahti yli 38 asteen. Päätinki suosiolla olla tänään menemättä töihin, ja olo on kyl ollu aika perseestä erelleen. Kuumetta on ollu koko päivän ja varmaan paskaki lentäis jos mahas olis jotaki, mistä sitä muorostais... Oon meinaan kohta vuorokauren vetäny pelekkiä mehuja. Pyysin eileen Ramia hakehen mulle kaupasta jotaki keltasta mehua. Se ihimetteli, miksei mulle mamman viinimarjamehu käy, ja mä sanoin että ku mulla on keltasen värin puutos ku mä oon täs niin paljo oksentanu keltasta matskua.

Vähitellen rupiaa siis nuo makoset mehut tökkiä, mutta pelekkä ajatus kiinteestä ruuasta ällöttää. Pyysin Ramia tuomaan töistä tullesansa mulle Lämmin kuppi -kanasoppaa, katotaan jos sais semmosta vähä lusikoitua naamariinsa.

Hohhoijaa. Onpas kuppaasta. Pystyyskähän viä huomenna menehen töihin?