Eileen vietiin kissat piikille. Yks entinen työkaveri Raision tehtailla joskus sano ku mä selitin kissojen piikittämisistä, et hän ei tiä muutaku yhyrensorttisen piikin mitä kissoille voiraan antaa... No, en tiä mitä kivikautta se maharollisesti viä eli, mut eileen ei tosiaankaa kyse ollu mistää viimesestä piikistä vaan semmosesta, jonka irea lähinnä on pitkittää kissain maallista taivallusta ;)

Eli katit ah niin rakastettuun kuljetuslootaan ja menoks. Eläinlääkäriaseman orotusaula on yks niitä harvoja paikkoja, mihinä meirän kissat (toivottavasti) osaa arvostaa sitä, että saavat olla sen vittumaasen laatikon suojis. Meinaan ku orotusaulas on usein muitaki potilaita, kuten jäätävän isoja piskejä, ni kaikille osapuolille lienee paras että elukat on joko hihinas tai muuten kahalittuna.

Itte rokotukseen poijaat suhtautu kovin reippaasti. Tai eivät ainakaa sanonu, että olis kovin kipiää ottanu... Vaakallaki pysyyvät hötkyylemätä sen aikaa että saatiin lukemat ylähä. Osottautu, että erellisvuoren tammikuusta Kessu on lihonnu tasan kilon ja Simppa tasan sata grammaa. Simppa paino siis 5,2 ja Kessu 5,1 kiloo, että hyvin ovat "tasapainos" :D Mä olisin kyllä luullu, että Simppa olis vuoren aikana jopa laihtunu, mut ilimeisesti sen vattan leveys on vaan siirtyny takajalakojen välis killuvaan rasvareppuun.

No jos ovatki kollit yhtä painavat, siihen ne ruumiinmuotojen yhtälääsyyret jääki. Vaikkei Kessu enää ookkaa laiha ruikku niinku viä vuosi sitte, ni silti se on jollaki tapaa sorjempi ku tankero Simppa. En tiä oliskahan Simppa juossu joskus oikeen lujaa seinähän ku näyttää niinku sillei olsi enää kaulaa ollenkaa, ja samalla ku kaula on menny lyttyhyn ni posket on levahtanu.

Kessulle sopis mun puolesta Simpan häntä, koska ku Simppa on muutenki niinku joku töppöjalakanen pyllerö nallekarhu, ni mitenkä sillä voi olla piiiitkä häntä, ku Kessulla on siihen verrattuna onneton nysä, vaikka se muuten onki pitkäraajasempi. S'on huvittavan näköstä, ku makoilee sohovalla ja Simppa tulee kieppuhun sohovapöyrän ympärille. Näyttää niinku joku heiluis pöyrän takana karvasen periskoopin kans. PERSkooppi olis varmaan täs kohtaa parempi sanavalinta :D Simppa onki saanu yhyren lisänimistänsä sen viipottavan puon jatkoksensa ansiosta: Pitkähännysteliä.

Kyllä mua toisaalta vähä harmittaa, että vaikkei meirän kissat mitää kääpiöitä ookkaa, ni musta olis hienoo ku omistais jonku kymppikilosen mörssärikissan :D Mikäli tavallinen maatiaanen voi niin suureksi tulla olematta suoranaisesti lihava. Mut ihan kuljetusteknisistä syistä on toki hyvä, että kissat painaa vain yhteensä sen kymmenen kiloo, sitäki määrää on jo kyllänsä vittumaasta kantaa kuljetusboksis. Vaikka harvemmin mä sitä vittumaisuutta jourun kokehen, onhan mulla mies otettuna sitä varte, että saa raskaat taakat kantohon ;)

Tänään Rami koppaaki taas kissapaketin kauniiseen käteen ni pääsee mirrikki haisteleen Etelä-Pohojammaan tuulahruksia.