Voi mikä onnenpäivä olikaa perjantai, ku pääsin parturiin! Niin lähti kulahtaneet väriraitalisäkkeet ja kulahtanu väri muutenki vaihtu tuoreempaan, samate viä malliki hiukka muuttu, ku mulle loihrittiin pitkästä aikaa ottatukka.

Kaks ja puoli tuntia vierähti kampaajan penkis työpäivän päälle, joten siinä alakas olla jo aikamoinen näläkä ku kotio pääsi. Eikä pelekästään näläkä, vaan jano kans. Sen sijaan, että olisin kotio päästyäni vinkunu ensimmääsenä ruokaa, sanoinki Ramille, että voi vittu et tekis mieli ottaa keittoo. Sohovan pohojalta kuulin örähryksen, et sama juttu, ja Rami valitteliki, että olis muuten jo korkannu kaljan mutku piti viä lähtiä autolla kauppaan. Niinpä vetelin äkkiä vähä ruuanjämää naamaan ja lähärettiin kauppaan.

Ku oltiin taas kotona, tulin siihen tulokseen että uusi tukka suorastaan vaatii ulukoiluttamista. Siitä sitte paineltiin yhyren kaveripariskunnan työ maisteleen iloliemiä ja rymyryhymän naispuoliset jäsenet ilahrutti miehenpuolikkaita Sing Star -lauleloilla. Ehkä siinä ilahtu seinänaapuritki samas rytäkäs.

Kello alakas olehen jo sen verran, et oli viimeset baariinlähtöhetket käsillä. Tosin kaverit oli jäämäs suosiolla kotio, niinpä Ramin kans hetki mietittiin, olisko kans viisainta mennä takaisin lähtöruutuun kulukematta baarin kautta. Viisainta se ehkä olis ollukki, mut kesken mietintöjen mun serkun mies Helsingistä soitti Ramille, ilimotti olevansa Turus Börsis törpöttelemäs ja kyseli meitä mukahan. No eiku menoks ja sitä lystiä riittiki tappihin asti!

Aamulla mietiin, että oliskahan tähän uuteen tukkaan eksyny joku valamistusvirhe, ei tainnu meinaan ulukoilu sopia kun siitä tuli tukka niin kipiäksi. Mut kuten vanha viisaus kuuluu - sillä se lähtee millä se on tullukki! Eli mars ulukoilemaan taas. Tosin ei lähäretty baariin loiventaville, vaan lähärettiin bongaileen geokätköjä luonnon helemaan ku keliki oli ihanan keväinen.

Jos baarittelu aiheutti tukkakipua, ni tuo mettäs ramppaaminen aiheutti lihaskipua jalakoihin. En mä kyllä eres tienny, että mulla on kintuis mitää muutaku läskiä, mut ilimeisesti tua vararavintokerroksen kätköis on jotaki heiveröösiä lihaksen aihioita, jotka heti uluvoo tuskasta ku niihin vähä koittaa puhaltaa eloo.

Pakko viä laittaa pari kuvaa tuosta mun hämähäkkimiehestä. Se ku veny aiva maharottomiin suorituksiin ku yhtä geopiiloo tavoteltiin.

"Morjens! Arvaa onko tukalaa olla tää?"

...Ei näköjään niin tukalaa, ettei voisi kraappia vähä puotansa välis :D

No mut tukka hyvin, kaikki hyvin. Kohta on taas eres uus viikko ja uudet murheet. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, ni ens viikos ei varmaan tuu oleen yhtää mitää uutta tähän, eikä erelliseen verrattuna. Taas piisaa tanssiharjotuksia, kissayhyristystoimintaa ja toivottavasti vähä tukan ulukoiluttamistaki :)