Ny on taas se päivä vuoresta ku ei kannata uskoo mitää mitä toiset puhuu, koska ne voiki yhtäkkiä puhua paskaa. Poikkeuksena oon tietysti minä itte, sillä mulla ei oo tapana viihryttää ittiäni kusettamalla toisia, ei eres aprillipäivänä.

Mä en oo ikänä tykänny semmosesta "huumorista", että kerrotaan toiselle joku juttu joka vois olla vaikka tottaki, ja sitte naureskellaan seliän takana kuinka se toinen usko sen heti, vaikkei se mistää olisi voinu päätellä että tuo oli ny silikkaa puppua.

Yleensä nuo jutut on semmosia, että joko aiheutetaan toiselle tarpeetonta huolta  (esim. mies soittaa tyttöystävälleen, että aikoo jättää tämän) taikka herätetään turhia toiveita. (tyyliin se ja se kauppa lahjoittaa sitä ja tätä, mee äkkiä kattomaan!) Ehkä se on sivustaseuraajan mielestä vitun hauskaa ku toinen on turhan päite poru kurkus joko heti taikka sen jäläkeen kun se tajuaa että turhaa täs riemuittin, se oliki vain paskapuhetta. Sanokaa vaikka tosikoksi, mutta ei tuommonen, toisten tahallinen harhauttaminen oo mun mielestä yhtää hauskaa. Sen "huumorin" harrastajat vois miettiä, miltä ittestä tuntuus tulla samallai kusetetuksi.

Äiti harrastaa just tommosta ihme kusetusläppää, eli sen suuri intohimo on kesken ihan tavallisen puheen heittää sinne väliin joku ihan uskomaton juttu ja sitte se kattoo, kuinka kuulijan naama venähtää ja sitte sillä on niin helevetin hauskaa, jos se onnistuu saara kuulijansa hämmästyyn.  Sitte sen mielestä mä oon tosikko, jos mua ei tommonen nauratakkaa.

Mun käsitys huumorista on sellanen, että jos paikalla on vaikka viis ihimistä ja joku rupiaa vitsaileen, ni kyllä siinä pitäs olla hauskaa kaikilla, eikä vain esimerkiks yhyrellä, eikä sekää sovi kuvahan että neljä nauraa ja yks häpee / häväistään. Vaikka tottahan monta kertaa kaveriporukalla naureskellaan sille ku joku porukasta tekee jotaki pöllöö, mutta yleensä se pöllöiliä nauraa myös ittellensä.

No mut takasi tähän päivään. Ei yks aprillipäivä viä kenestäkää valehteliaa tee, mut on semmosiaki ihimisiä jotka huvittelee kertoilemalla KAIKEN AIKAA höpöhöpöjuttuja tosiasioina. Semmosia ku hetken kuuntelee, ni mä ainaki lakkaan ajan mittaan uskomasta yhtää mitää mitä niitten tuutista tursuaa kun ei kerta hetkiäkää voi olla varma, että mikä juttu on tosi ja mikä pelekkää tuubaa.

Työkaveri kävi justiin tuos ovensuus kyselemäs, meinaanko mennä Stockmannin Hulluille päiville ja mä vastasin sille siihen tyyliin, et ampuisin itteeni naamaan mieluummin ku menisin sinne ryysikseen. Työkaveri sano, et sinne pitäs tietysti mennä aamulla, ni ei olis niin tungosta ja mä sanoin, et milläs menet ku on töissä mihin tää vastas, et kyllä tää jotku sitäki tekee että menee työajallaan shoppaileen. Voi jeesus, toivottavasti se oli aprillipila?