Niinhän sitä sanotaan että matkailu avartaa ja sitä rataa. Helsinginmatkan jäläkeen oon taas paria ruokailukokemusta rikkaampi. Ja HUOM käytin tarkotuksella sanaa "kokemus" enkä suinkaa "elämys"...

Mä oon normaalisti aika jäärä, eli vaikka joskus mieli tekis tempasta ja koittaa jotaki uutta, ni yleensä valinnan hetkellä turvaurun johki vanahaan ja hyväksi havaittuun, ettei vaan tarttisi kokia pettymystä, vaikka sitte se vanaha malli rupiaaski jo vähä kyllästyttähän. Niinpä eileen ku ettin Helsingin keskustasta jotaki ruokapaikkaa ni menin vanhaan tuttuun Amarilloon.

Ja mitäpä muuta sitä osais ravintolas tilata ku kanaa... Aina sitä samaa saatanan siivekästä, vaikka ruokalistat notkuus mitä herkkuja! Ja montakohan kertaa oon meinannu repästä ja tilata ravintolas kalaa, mut ku koitan kakistella suusta sanaa "kala", se viime hetkellä putkahtaa pihalle muoros "kaNa". Mut tilasinpa tiistaina sentäs ainaki semmosen annoksen, mitä en ollu aikasemmin maistanu.

Amarillos tuoraan ruokaa orotelles naposteltavaksi maissinaksuja ja niin tapahtu tälläki kertaa. Mutta emmä ollu keriinny ku kourallisen niitä vetää, ku tuli jo ruoka-annos pöytähän! Silimät tapilla vahtasin tarjoiliaa ja hämmästelin nopiaa toimintaa. Mut oli kyllä vähä siinä ja siinä, oliko se ilon vai hämmästyksen sekasta hämmästystä. Meinaan ku tilaa kanaa ja lisukkeena on riisiä, ni väkisinki tulee semmonen tunne ku annosta ei tartte kymmentäkää minuuttia orottaa, että ihanku olis tilannu jonku einesaterian mikä on vaan häthätää lämmitetty mikros ennen tarjoilua.

Emmä ny sitä kuvitellukkaa että joka kerta ku joku asiakas tilaa riisiä, ni sitä ruvetaan aina erikseen keittään aina yhtä pientä satsia kerrallansa, mutta vois kai sitä antaa asiakkaalle eres semmosen mielikuvan, että ruoka on ees suht tuoretta eikä mitää, maharollisesti tuntikausia sitte käräytettyä mömmöö mikä on josaki jääkaapis maannu ja orottanu, että voi ku joku ny tilaas just tän annoksen ennenku se on kypsä roskihin. Jos mä haluan pikaruokaa ni mä meen saatana Heselle!

No, tänään päätin olla avarakatseisempi ku kävin työpaikkaruokalas syömäs. Mulle tarjoutu mahtava tilaisuus täyttää yks kauhia aukko sivistykses, ku tarjolla oli ruokaa mitä en ollu ikänä maistanu, vaikka ainaki josain päin Suomia se on ollu kuulemma olennainen osa jo peruskoulun ruokalistaa: meinaan tillilihaa! Etukäteen mietin, että mikä ihime siinä on, että tillilihasta en oo kuullu mitää muuta ku huonoo sanottavaa. Mun mielestä tilli ny ainaki on ihan hyvää ja syönhän mä lihaaki. Niin että pakko tuota ny on ainaki koittaa, ni tietää ainaki mistä puhutaan ku alakaa tillilihan haukkumissessiot.

Mun etukäteisoletus tilliliha-nimisen ruuan ulukonäöstä koki melekosen kolauksen ku mä näin minkämoista kuraa se tosiasias oli. En mä ny oikeen kyllä tiä minkänäköseksi mä sitä kuvittelin, mutta ei semmonen vaalee limasen näkönen, klimppinen räkä mihinä lilluu lihanrämmäleitä ja harmahtavia tillinriekaleita tullu ensimmääsenä mieleen. Kauhoin sitä kumminki perunan viereen lautaselle ja aattelin, että ei sovi antaa ulukonäön aina hämätä. Se oli kyllä virhe.

Toinen, ehkä viä perustavampaa laatua olevampi virhe oli kuitenki se, että ylipäätään suostuin ottaan jotaki työpaikka/kouluruokalas valamistettua lihasoosia. Mä oon meinaan vakuuttunu, että homma menee näin: kunnon lihas tapaa usein olla reunoilla jotaki ällöttäviä läskisiä tai rustosia retaleita. Ensin tommonen liha käsitellään josaki hienommas putiikis niin, että ne paskaräämeet karsitaan pois ja jäljelle jääny priimatavara syötetään asiakkaille. Sitte ne ylijäämäroippeet toimitetaan  työpaikka/kouluruokaloihin ja siä niistä teherään "liha"kastiketta. Ensin niitä läskilörttejä varmaan yritettiin tyrkyttää minkinrehuksi, mutta rajansa se on elukoillaki.

Loppuarvio tillilihasta oli kuitenki se, että ruuan maku sinällään ei ollu tavattoman huono, mutta suutuntuma oli sen verran yököttävä, että toiste en moista paskaa enää eres yritä syörä. Ehkä äärimmäises hätätapaukses vain, ja VAIN jos kastikkeeseen on pistetty rehtiä lihaa eikä mitää teurasjätettä.

Niinpä niin, eli tairanpa taas pysytellä seuraavat sata vuotta vain semmosis ruokalajikkeis, mikkä tunnen ennalta ;)