Niin vaan on takanapäin taas yks mukava viikonloppu eikä olisi haitannu yhtää, vaikka se olis ollu eres yhyren päivän pitempi ku tavallisesti. Eihän täs keriinny taaskaa kissaa sanoon ku huomas heräävänsä herätyskellon perkeleeseen sekä tajus, että töihin olis taas möngittävä.

Mut jotta maanantai ei niin pahasti vituttaisi, niin muistellaan hetki mennyttä viikonloppua. Perjantaina seleviyryin kommelluksitta perille eikä mun erellisen kiriotuksen kauhukuvat toteutunu. Ku mökkimaisema rupes häämöttään bussin klasista, ihimettelin että mikä ihimeen keitetty rapu tua tienpääs oikeen vartoo, mutta sehän oliki Rami joka oli unohtanu aurinkorasvan kotio, koska tosimies pärjää ilimanki. Hip hei, mä taidan jäärä ennätysajas leskeksi ku mun mies kuolee ihosyöpähän, mutta onneks mä torennäkösesti saan saman taurin myös ennen pitkää, ni eipähän tartte kauvaa tää pelleillä yksinänsä.

Mua lopulta venttas kunnon vastaanottokomitea siä tienposkes, anoppi ja appiukkoki oli oikeen sonnustautunu Houtskärin kansallispukuun, eli virttyneisiin villapaitoihin ja riemunkirjaviin tuulihousuihin sekä päähän oli verettynä joku mystinen lakinreuhka. Mullekki olivat tuoneet kumpparit, jottei tarttenu omia kenkiä paskastaa ku oikastiin kurapellon ylitte mökille.

Perjantaina ei tietenkää enää viittiny vesille lähtiä ku kelloki oli aika paljo, niinpä orotin kieli pitkällä lauvantaita että pääsis eres vähä nakkoon uistinta merelle. Mut eikähän lauvantaiksi luvattu helevetillistä tuulta. No, ku päivä kerättiin rohkasua, ni illalla uskallettiin jo ampasta vesille ;) Kyllä sitä sentäs löyty tuulensuojasiaki poukamia mihkä pääsi narraahan haukia. Vai oliko se toisinpäin, että hauet narras meitä? Matalis rantavesis näky komiasti, kuinka hauki jos toinenki uskaltautu seuraahan uistinta, mutta eivät pirut haukanneet kiinni. Ykski hauki tarjos kunnon naurunremakat, kun se hyökkäs uistinta kohti ja upposki pää erellä syvälle rakkoleväpuskaan ja jäi siihen rimpuileen :D Oli muute uskomattoman hölömön näköstä, ihanku jostain piirretystä elokuvasta!

Yhyres paikkaa nähtiin, kuinka pohojas makas kuolleena yks ihan valtava hauki. Rami päätti haluta nostaa sitä vähä ylähä tarkistaaksensa, oliko hauki eläisänsä hommannu Rapala- tms. merkkistä lävistyskorua huuleensa. Rami kauho hauen raaron airolla pinnan yläpuolelle ja samalla ku torettiin, että hauki ei ollu muistanu seurata nykypäivän läväritrendejä ni torettiin myös, että veten pohojalla aikansa hengetöönnä lojunu fisu haisee muute aiva saatanan kauhialle (niinpä niin, kukapa olis uskonu). Rami tipautti hauen takasi pohojaan jatkaan uniansa ja me lähärettiin vähä vinkiää raikkaammille vesille.

Kalareissu meni siis lähinnä haukien bongailuksi, mut se sopi hyvin mökkireissun teemaan. Monenmoista lintulauralla viihtynyttä siivekästä tuli nähtyä ja Ramin kans heitetyt iltakävelyt tuotti bongaussaaliina piisamin, valakohäntäpeuran ja ketun.

Sunnuntaina lähärettiin jo aikasin ajeleen Turkua päin, matkalla ku piti poiketa kurkkaamas geokätkö Houtskärin kirkolla ja sitte kävästiin viä kurkkaamas yhtä pronssikautista hautarakennelmaa sekä käytiin kaffilla Ramin serkun tykönä. Välietappien runsauresta huolimatta oltiin Turuus ajois ja keriittiin viä kävelylle yhyrelle luontopoluulle, joka oli muuten niin hieno mesta että mä nimesin sen mun uureksi lempimettäkseni (aiemmin sen virkaa toimitti Ruissalo). Siä oli niin kesyjä oraviaki että niitä olis melekeen voinu vaikka vetää hännästä. Täytyypä laittaa joku kuva näytille jahka muistan.

Mut se siitä ja sen hauskuuresta, taas on 5 päivää kahalattava ennenku on seuraava viikonloppu.