Olin sairaalas synnyttämäs. Synnytys oli ohi ihan hetkes ja ihimettelin, kun ei se oikeestaan eres sattunu yhtää ja mietiin, voiko tämä tosiaan olla näin heleppoo. Aattelin, että ehkä tähän vois toistekki ryhtyä ku ei synnyttäminen kerta ollukkaa niin kauhiaa ku olin kuvitellu.

Ei aikaakaa ku istuun autos ja olin matkalla kotio. Rami ajo ja jotaki kaveria istu takapenkillä ja mun vauva oli siä takana jonku kaverin sylis. Sitte mä vasta keksin kysyä takapenkkiläisiltä, että oliko vauva tyttö vai poika. "Poika!" kajahti takapenkiltä juhulallisesti. "JEEEEE!" mä rupesin huutahan ja tuuletin näyttävästi istualtani. Mä olin hartaasti toivonu poikaa ja olin ihan onnesani ku lapsi oli tosiaanki poika.

Mentiin siitä sitte mun porukoille Ramin kans vauvaa esittelehen. Mä enste koitin imettää sitä mutta ei mun tissistä oikeen herunu mitää. No, täytyy ruokkia jollain korvikkeella sitte, mä mietiskelin. Huomasin, että vauva oli naamastansa ihan ku mun isä pienenä.

Sitte esiteltiin lasta porukoille ja mä hehkutin isälle, kuinka lapsi on ihan sen näkönen! "Katto ny, samanmoiset luppasilimät ku sulla", mä selitin ja tarkotin sitä, että vauvan silimäluomet oli jotenki samanmalliset ku isälläki.