Pistetään ny kuvat eileen kohoratuista oravista, ku kerranki kuvauskohteet oli niin kiitollisia poseeraajia, ettei niitä olisi saanu matkoihinsa vissiin muu ku eväitten loppuminen. Kameran takana hääri Rami.

Kaikenmailman mysliä ja pähkinöötä tuonne luontopoluun varteen oli raijattu ja niitäpä siä sitte kovalla tohinalla verettiin naamariin niin ettei paremmasta väliä.

Onks häntä hyvin, näkyyks korvatupsut?

Näkeeköhän ne mut jos mä meen mun hännän alle piiloon?

Kaurahiutaleet on ihan turhia, voin yhtä hyvin istua niiden päälle ja syödä mieluummin pähkinää.