Kylläpä oliki kuukauren verran rauhallista öisin ku kissat oli melskaamas Isojoella! Isä oli kuulemma joutunu nukkuun osan öistä olokkarin sohovalla, koska muuten kissat olis hulluna riehunu olohuonees ja repiny sohovan suikaleiksi. Eikä porukat taas viittiny pistää ovia kii olohuoneen ja eteisen välistä, sillä kissat olis rynkyttäny sitä ovee vaikka tuomiopäivähän päästäksensä olokkariin ja sieltä porukoitten kamariin. Joku pakkomielle on siis aina päästä nukkuun sinne, misä ihimisekki nukkuu.

Eileen viimeen saatiin katit takasi Turkuun. Matkalla tehtiin pieni ennustus, mitä tapahtuu ku kissat vapautetaan kuljetusboksista kämpillä: mä arvelin, että Simppa menee ensinnä keittiöön kattoon onko ruokaa ja sitte se mulukoilee isäntäväkee pahalla silimällä ku ne ei oo laittanu ruokaa valamiiksi orottaan ku Herrat Kissat saapuu kotio reissultansa. Rami puolestansa veikkas, että Kessu menee ensinnä makkariin ja mouruaa oikeen rumasti. No, kotio saapumisesta meni varmaan minuutti ku meirän ennustukset oli toteutunu :D

Kessulla on tosiaan joku ihime kotiutumisrituaali, tuli se sitte kotio taikka jompaan kumpaan "mummolaan", ni se kiertää enste huoneet läpi ja joka huonees täytyy ulista ku syötävä. Vasta sen jäläkeen voi olla ku kotonansa. Ehkä se on Kessun tapa ilimottaa, että "Moro mä tulin ny!" Omituinen elukka.

Ihimetys aamulla oli suuri, ku tajusin ettei ollu ollenkaa tarttenu herätä siihen, ku Simppa jynttää kaapinovia ja vinkuu. Sen sijaan heräsin yöllä siihen, ku leipurikissamme Kessu hyppäs mun kinttujen päälle ja jäi siihen tepasteleen. Aavistelin siinä jo mitä tuleman pitää ja osuinki harvinaisen oikeeseen: ei menny aikaakaa ku Kessu bongas mitä mukavimman leipoma-alustan, nimittäin mun perseen! Siinä katti hartaasti tamppas mun puota aikansa ja ku alusta oli sen mielestä tarpeeks möyhennetty, se jäi mun alaselän päälle nukkuun. Nukahrin ittekki ja heräsin seuraavan kerran siihen, ku Kessu loikkas mun päältäni alaha. Ja Ramilla oli aamulla hauskaa, ku mä kerroin sille että meillä oli yöllä käyny perseleipuri :D

On se niin ihanaa ku on koko perhe taas koos :) Onneks kissat on niin söpöjä, että ne saa aika paljo anteeks vaikka ne oliski välihin vähä rasittavia. Pelekäämpä, että lapset ei ihan pysty samaan... emmä sillä etteikö ne voisi olla söpöjä, mut ne osaa varmaan olla niin paljo rasittavampia ettei mikää söpöys hyvitä sitä ;)