Eileen ehtoolla valavoon niin myöhään että viimein oli niin väsy että oli ihan pakko vaan painua maate ja simahtaa. Näin sainki aika rauhas nukuttua aamuun asti, joskin seittemän aikaan rupesin hätääleen, että mullahan on herätys tuntia liika myöhään ku muistin, että aika ultraäänitutkimukseen on klo 9:40, vaikka se oliki 10:40. Ja justiin ku sain herätystä rukattua ja pään takasi tyynyhyn, tajusin hätäilleeni turhaan ja niinpä siirsin herätyksen alakuperäseen aikaan.

Toinen paniikki meinas iskee, ku oltiin tua pääterveysasemalla ja koitin siitä helevetinmoisesta rakennuskompleksista keksiä, että mihkä mun täytyy siä mennä! Löysin kyllä labran ja menin sinne pallo hukas haahuileen, ja onneks joku hoitsu äkkäs että tuo ei ny kyllä tiä kuusta eikä maasta, ja tuli kyselehen voisko se olla avuksi. Ja totta vie siitä oli apua, kun sain tietää että ultraäänitutkimukset teherään aiva eri puolella rakennusta! Aikaa oli kymmenen minuuttia käläppiä vesisatees oikiaan osotteeseen ja pelekäsin, että mun monena yönä etukäteen nähäryt myöhästelypainajaiset käy sittekki toteen.

Mut loppu hyvin ja silleen, ultraäänihoitaja tutki tavaran ja sitte kattottiin sillä ultraäänivekottimella, mitä mun römpsä on oikeen syöny. Pelekäsin koko helevetin ajan, että rupian joka tapaukses poraahan, oli siä sitte hyvät eli huonot näkymät, mut ku kuvaruutuun ilimesty enste pallo ja sen alapuolelle joku toinen möykyrä, ni rupesin lähinnä helepottuneena hihittään, että kyllä tua joku pääkallo näkyy :D

Niinpä niin, eli tua ny sitte killuu semmonen vajaa 6-senttinen ihimisen alaku, jolla oli iso pää ja iso maha niinku äitillänsäkki (ei helevetti, joko mä muka osaan tituleerata itteenä ÄITIKSI?) ja kyllä sieltä löyty sopiva määrä käsiä ja jalakoja, sekä syrän hakkas ku viimeestä päivää :) Ja muutenki se ötökkä vaikutti olevan ihan ok, ei havaittu rakennepoikkeemia tai muutakaa huolestuttavaa. Teki mieli revetä, kun se hoitsu halus sen sikiön niskaturvotusta mittailla, muttaku tää mini-ihiminen oli vääräs asennos. Hoitaja sano, että ny pitäs tätä kaveria vähä herätellä ja niinpä se kopsutteli ja paineli mun mahaa ja eikähän se ölliäinen kohta ruvennu kieppuun ja sätkiin, kunnes se oli sopivas asennos tulevia mittauksia varte :D Emmä tiä mikä siinä niin nauratti, mut jotenki se oli ihan uskomattoman vinkeetä kun se pieni mölli rupes rimpuileen, ihanku se olis halunnu sanoo että perkelettäkö te siä oikeen tökitte, antakaa mun ny nukkua rauhas!

No joo, verikokeet ja myöhemmät muut tutkailut sen sitte varmentaa, onko tua mahas ihan oikian mallinen heppu, mut täs kohtaa voi ainaki olla aika huoletta! Etenki ku on nuo ns. kriittiset 12 viikkoo jo kärvisteltynä, ni kaipa ny voi jo ruveta uskoon, että meille ihan oikeesti on tulos mukula!