Se on kumma kuinka elämäs käy aina niin, että enste on piiiiiitkä pitkä jakso ettei tapahru mitää merkillistä. Tasasta taaperrusta vaan, vois ihan sanoo että jopa tylysääki välistä ku kaikki junnaa paikallansa. Mut ootappa vaan ku kerranki alakaa tapahtua, ni kaikki tapahtumat rysähtää päin naamaa kerralla! Ei puhettakaa, että elämään olis ripoteltu käännekohtia tasaseen tahtiin, ei tosiaankaa vaan kaikki, niin hyvä ku paskaki, on vissiin jotenki niitattu yhteen klimppiin ja siinäpäs sitte saa unohtaa elämän tasasuuren moneksi aikaa ku rupiaa sitä tapahtumasumaa setvihin.

Aiemmin mä tua porasin, kuinka yks ihana kämppä oli just sillon eheritty myyrä ennenku keriittiin yhtää kyseleen sen perähän. No, yks kaunis päivä samanen tölli ilimesty myytävien listalle takasi! Ei sitä oltukaa myyty, vaan välittäjä oli vaihtunu - ja hinta tippunu parikytä tonttua. Mehän innostuttiin tietysti ja käytiin paris esittelys, joskin toretaksemme että ehkei se tupa sittekkää ollu ihan niin täyrellinen, mitä siihen hintaan toivois saavansa. Päätettiin jatkaa viä kattelua, mutta hetken jo tosiaan ehti tuntua siltä, että olisko täs ny viimmein meille uus koto. Tänään mennään kattoon yhtä toista taloo, mut se on pykätty sen verta pienelle tontille että epäleen ettei siltä esittelyreissulta jää kätehen muuta kokemusta.

Ja jotta sopivan tuvan löytämisestä saataas maharollisimman vaikiaa, lätkäästiin äijälle työpaikalta lomautuspaperossit kätehen. Turpiin vaan ja onnee! Lomautus alakaa elokuun 17. ja kestänee tuomiopäivähän asti. 

Eikä tuos ollu viä kaikki ylläripyllärit. Sattupa meinaan tähän samaan saumaan semmonenki, että huomasin olevani raskaana! Oon tienny asiasta ny kolome viikkoo ja vaikka homma on ny viä hyvin alakuvaiheis, ni mitäpä sitä tietoo ny panttaahan. Kyllähän sen ny musta huomaa samantien mikä on asianlaita, jos mä ilimestyn pileisiin selevinpäin :D Tuskin kukaa ny kuvitteli esim. juhannuksena, että mä olisin joka ehtoo kuskina ihan vaan huvikseni. Sitäpaitsi mä oon jopa ollu niin läpinäkyvä, että vaikken oo asiasta Facebookis toimittanu suoraan, ni ykski tuttu sitä huolimatta aavisti mikä on homman nimi!

Sikäli tää raskausuutinen ei ollu mikää shokin aihe, oli meillä muutenki suunnitelmis ruveta puuhaahan jäläkikasvua täs joskus juhannuksen jäläkeen. En vaan olisi millää jaksanu uskoo, että ensimmäisestä maharollisesta tilaisuuresta puolivahingos tärppäis (sarjassamme kuuluisia viimmeesiä sanoja), ku tuntuu että niin käy vain ihimisille, jotka ei toivo lasta, ja ne jokka oikeesti toivoo, joutuu tahkoohon kuukausitolokulla ennenku mitää tapahtuu. No mut hyvä näin! Jos kaikki menee hyvin, ni helemikuus meikä pusertaa mailmahan yhyren blondin / punapään aluun. Laskettu aika on kaiken huipuksi Ramin syntymäpäivänä :D Eikä toivottavasti tartte jäärä murehtiin, että mitähän tekis ku työt loppuu joulukuus.

Ja ku näitä erellä kuvailtuja prokkiksia ynnäälee yhteen, ni tullaan siihen tulokseen, että olis paree löytää se talo ennenku meikä posahtaa. Tua meinaa ny jo räjähtää nuppi tua meirän nykyses kämpäs, ni siitähän se riemu vasta repeeki jos samahan kolohon pitää joku toukka saara sopihin! Se vaan asettaa pientä kivaa lisähaastetta tuvanhankintaan, jos Ramin lomautus venahtaa... Muutenki sopii tietysti niinku nyrkki silimähän, että tulot tipahtaa just ku pukkaa mukulaa.

Kaikesta tästä hässäkästä huolimatta, en kumminkaa oo hirveen huolissani tulevaisuuresta :) Ainakaa viä... Niin et en tiä pitästkö olla huolissaan siitä, että pää on vissiin sekoomas tai jotain..? Mut en vaan jaksa ressata, toistaseks ainaki piisaa uskoo siihen, että asiat tästä kyllä viä jotenki suttaantuu! Tiän toki, ettei tää toiveikas fiilis tuu oleen pysyvä, varsinkaa sillon ku vuosi 2010 alakaa kolokutella ovella, maha on ku turboaharettu rantapallo eikä omakotitalosta (ja rahasta) oo tietookaa. No, täytyy ny sitte nauraa niin kauvan ku viä naurattaa, ja katotaan sitä porupuolta joskus myöhemmin...