Ihanaa, välillä pois nettipimennosta! Tuon eilisen jutun kiriottelin eileen kannettavalle koneelle ja vasta tänään sain sen julukastua, ku ollaan just Levillä hotellis rötväämäs ja nettiyhteys pelittää taas välillä. No kävin mä kyllä netin ihimemaailmas pari kertaa siä Ylikiimingiski Ramin serkkujen koneilta, mut ei kyläs ny keherannu jäärä koneelle asuhun koko ehtooksi. Nymmä aattelin sitte asua täs koneella about koko ehtoon, ku seuraavan kerran EHKÄ pääsee nettiin joskus viikonloppuna :) Mullahan on niin paljo kaikkee tärkeetä toimitettavaa, kuten turhanpäivänen jaarittelu täs plokis ja sen semmosta...

Aamulla jo hyvis ajoin lähärettiin matkaan. Päästeltiin pitkin Suomen ja Ruottin rajaa, vähä rajan molemmin puolin ja täytyy sanoo että kyllä tua Tornionjokilaaksos piisaa komiaa maisemaa! Lisäks pari komiaa ukkoskuuroo tuotti suunnattomasti lisää silimäniloo matkalla. Ramiki otti ensi kerran tuntumaa Ruottin maaperään ku Aavasaksan maisemien ihastelun jäläkeen kruisattiin Ruottiin johki Über-Tornioon ja ajeltiin Svedujen puolella Pelloon asti. Olipas ilahduttavaa huomata, että ainaki sillä pätkällä, mikä me Ruottis päästeltiin, oli meleki kaikki paikannimet suomenkielisiä :D

Tää Levillä ollaan vähä kirottu sitä, että kuinka tää on niin perkeleen keinotekonen turistirysä ku olla ja voi. Käytiin tua Kittilän ytimes kattomas, minkämoinen mesta se oli ja ei olis uskonu, että semmosenki Perä-Hikiän kyljestä löytyy tämmönen hotelli- ja härpäke-keskittymä ku tää Levin ympärystö on. Hotellia ja mökkiä on vieri vieres, varmaan on tosi lokosat ja aidot tunnelmat komias kelomökis ku ikkunasta näkyy mainosvaloja jos jonkumoista.

Ruokapaikan ettiminen oli taas ohojelmanumero sinänsä. Kyllähän tää ravintoloita piisaa vähä joka lähtöön, mut suurimmas osas ruokalistalta löyty lähinnä jotain poronkäristystä, muikkuja ja lohta. Okei, onhan se ihan jees et ei kaikki paikat tarjoo samaa lehtipiffiä ranskalaisilla, mut mitä jos ei se poronkärtsä satukkaa nappaahan? Ja jos toinen ruokailijoista on muutenki vaikee asiakas, ku on kaikenmaailman laktoosivammaa ja sitte viä sattuu olehen paksuna, niin että jostain perkeleen syystä sen tekee mieli kranttuulla kaikesta syömisestä? Enste urputin, että kanaa ei ainakaa tee yhtää mieli, ja kanaa mä kumminki lopulta pääryin syömähän jahka vihiroin ja viimmein saatiin ruokapaikka valituksi :P

Huomenna jää tämä lafka taakse ja matka jatkuu Utsjoelle. Vähä kylymää keliä on luvas mut ei kai siihen auta ku pukia sopivan lämpösesti! Tarkotus olis käyrä kurkkaamas myös Norjan puolelle, niin että Rami pääsee taas käymään ihan uures maas. Maltan tuskin orottaa Tenojokivarren maisemia... Oon niitä kerran päässy ihaileenki, tosin siitä on yli 10 vuotta aikaa, mutta sillon olin sitä mieltä että en oo about ikänä nähäny mitää yhtä niin upeeta. Kuvittelisin kyllä, et mun on tänäki päivänä heleppo olla samaa mieltä :)

Mut nyt suihkuun ja maate. Eikähän ny oo jo nettipuutosta lääkitty tarpeeksi, pitää huolehtia ettei nettipuutos muutu vahingos unenpuutokseksi...