Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja asiat on aina hyvä pistää tärkeysjärjestykseen. Näitä elämänohjeita mä aattelin ny ruveta huolellisesti soveltaan ku kerta muksua pukkaa.

Ennenku mä oon tähän kämppään saanu tuoruksi yhyren yhtä vauvantavaraa, oon tuskaillu luonnollisesti ensin siitä, mikä kakaralle nimeksi. Tytölle, tai oikeestaan usiammallekki, on kyllä ollu nimieherotukset valamiina jo ennenku olin eres varma että mitää lapsia ikänä haluan, mutta täs on ny kova mures siitä että mitä jos meille tuleeki poika? Tulostettiin kerran jo netistä pitkä nimilista ja verettyämme kaikki huonot vaihtoeherot yli, huomattiin että verettiin sitte viiva about kaikkien listan nimien päälle.

Toinen asia, mikä kovasti askarruttaa, liittyy myös tuohon nimiasiaan. Tai lähinnä nimen antamiseen. Me ku ollaan tämmösiä alhaasia pakanoota, ni täytyy myös järjestää lapselle semmoset nimeemiskekkerit mihkä Jeesuksella on porttikielto. Olis ihan kiva keksiä muutaki ku leipoo kakku ja keittää lähisukulaasille kahavit ja sanoo kahavipöyräs, että "no nii tän nimeksi pistettiin ny sitte se ja se, on muute ilimoja pirelly".

Siinä sitä riittääki pohorittavaa, mutta otin mä sentään jo ekan varovaisen harppauksen kaupan lastentavaraosaston puolelle. Ettei sitte tulisi vain kiirus, ku pitää ruveta vauvaa varustahan oikiaoppisesti. Ostin tänään Cittarista jonku lasten lelun, joka on kylläki tarkotettu vasta n. puolitoistavuotiaille mukuloolle, mutta onpahan täs kaks vuotta aikaa testata että onko se lelu varmasti turvallinen kapines! Onhan mulla tää hyvä testiryhymäki, meinaan nuo kaks kahajoo kissaa :D

Mutta oma hyvinvointi se vasta on kaiken alaku ja juuri, niinpä mä hankin samalla Cittarireissulla ittelleni lääkityksen matalaan verenpaineeseen, nimittäin askin salamiakkia. Karkkiloota tyhyjeni nopiampaa, mitä ilimapallosta karkaa ilima kun sitä neulalla tökkää. En tiä vaikuttiko nuin lyhkänen kuuri viä verenpaineeseen hirveen ratkasevasti (täytyy ehkä koittaa pitempiaikasta hoitojaksoo ja isommalla annostuksella), mut nousipahan ainaki hymy huulille siinä samalla ku mätti mustia karamellia naamaansa, eikä nyppiny enää yhtää vaikka erellinen verenpainemittaus anto tulokseksi 99 / 61.

Seuraavaks mä voisin yrittää huolehtia riittävästä unensaannista, tosin mä tiän jo ny että yritykseks jää ku kello on jo ihan liikaa ja viime yöstäki olis kyllä univelekaa plakkaris. Perkele ku ei enää saa nukuttua lempiasennos eli mahallansa, vaan pitää kieppua ja kärvistellä ihan omituisis nukkuma-asennoos kyljellänsä tai seliuun.