Paljon jännitetty rakenneultratutkimus tehtiin mulle tänään. Oltiin paikan päällä orottelemas jo puolta tuntia ennen varattua aikaa ja mua ainaki hermostutti niin että rupes vallan vattas kiertään ja pelekäsinki että kun se hoituri murjasee ultraäänivekottimen mun mahaa vasten ni multa pääsee mojova pieru.

No nuin ei sentäs onneks käyny, vaikka välis sen vekottimen vääntelyt vähä ilikiältä tuntuki vattanahkalla. Kuvaruutuun ilimesty ihan järkevän kokonen ja mallinen kakaran alaku, kaikki oleelliset osaset löyty ja oli viä osunu ihan oikiaan kohtaan. Ilimotin heti kättelys hoiturille, että sukupuolen SAA kertoo eli ei tartte mitenkää salailla, jos sillä ötiääsellä koipien välis killuu tai ei killu mitää ulokkeita. Lopultahan tää sitte zoomaili sinne penskan haaroihinki ja kyllähän tuo aika selevältä tapaukselta näytti... Mutta ku Rami ei viä halunnu mukulan sukupuolta kailottaa kauhiasti, ni jääköön ny viä salaisuureksi. Kyllä mä jo töis asiasta puhelin muutamille työkaveriille mut Rami meinas, että molempien porukoita täytyy ainaki pitää viä hetken jännitykses ni täytyy huurella asiasta täs kohtaa vaan semmosille, kekkä ei ensimmääsenä oo asiaa vatvomas mun eikä Ramin vanhempien kans :)

No, tärkeintähän tietysti on se, että mä saan välillä taas nukkua yöni rauhas ku tietää etten kanna mitää sekasikiöö vaan että sillä on ainaki fyysiset erellytykset kunnos, jos meinaa ihan ihimiseksi tulla. Henkisestä puolesta ny en mee sanoon mitää, ku vanhemmakki on tämmöset :D

Menin töistä päin vähä kaupungille hengaahan ennen sovittua Dewi ry:n kokousta ja treffasin yhyren kaverin siinä joutesani. Sitte mä kävin ostamas muutaman vaatekappaleen, löysin vahingos ittellekki enste yhyren ja lopuksi viä mukulallekki muutaman. Eikä tarttenu pähkäällä, että mikähän olis tarpeeksi sukupuolineutraali väri ;)

Mut asiasta toiseen. Ollaan tällä viikolla käyty tsekkailemas yhtä taloo Maskusta. Se olis muuten ihan unelmamesta kaikin puolin, muttaku se sijaittee pikkusen turhan mettäs. Ei se niinku Turusta olisi liika kaukana, mutta ku ei siinä oo oikeen mitää palaveluja kymmenen kilsan säteellä. Tai no oliko ny koulut 7 km pääs, mut kauppaan jne on viä pikkusen pitempi.

Hiton kinkkinen juttu, tekis kyllä hirveesti mieli ryhtyä hieroon kauppoja siitä paikasta, etenki Rami olis aika innostunu siitä, mut mua mietityttää että tuleeko siä aiva mettäpöyrööksi varsinki pienen natiaasen kans. Ei sillä, etteikö mulla olisi kokemusta mettäs asumises, nimimerkillä "19 vuotta Isojoella"...

Kun ny tulis joku viisas ja sanois, mitä täs ihan oikeesti kannattaa teherä. Ramin isä oli kuulemma tykänny paikasta, kun ne tänään kävi sitä viä uuresta kattomas. Sen sijaan mun äiti taas meinaa, että ei pitäsi muuttaa niin kauvas palaveluista. Jos ton mielipiteen esittäski joku muu, ku äitille ny pitää periaatteestaki pistää vähä hanttiin ;) Mulle ainaki tulee rehellisesti sanoen semmonen olo, että mitä enemmän se epäilee meirän viihtyvyyttä ja jaksamista ku on lapsi, piha- ja lumityöt, rahat tiukilla ja kaikki ni sitä enemmän mä haluasin näyttää sille että kyllä me perkele pärjätään vaikka väkisin! Tosi järkevää ja aikuismaista, mut niin se vaan on. Ja kyllä mä haluan toisaalta osottaa senki, ettei 9 vuotta kaupunkiasumista sentäs mua oo ihan pilalle pehemittäny, et ihanku mä en seleviäisi jos ei baarit ja rättikaupat sijaitte kuluman takana.

No saa ny sitte nähärä taas. Viikonlopuksi ollaan sopivasti menos Isojoelle ja arvatenki tätä juttua puiraan siä kyllästymiseen asti eikä mun tuu muuta paha mieli ku muutenki tuntuu olevan eres sierettävät talovaihtoeherot lujas ja heti ku yhyrestä innostuu, ni eräs heti lyttää koko ajatuksen ja jaksaa muistuttaa, kuinka me vaan paasataan kirvestä kivehen. Ihanku ei tilanne muutenki vituttaasi jo tarpeeksi.

No mut jos meininki tän mahan ulukopuolella pistää kyrsihin, ni onneks mahan sisäpuolella on jotain, mistä voi repiä hyvää mieltä. Ainaki siihen asti, kunnes se rupiaa oikeen urakalla potkihin mun kusirakkoo tai jotain... :P