Tulevaisuus näyttää taas astetta paremmalta! Ainaki asuntopulmiin on luvas helepotusta, sillä tehtiin yhyrestä tuvasta tarjous ja tänään saatiin tietää, että tarjous on hyväksytty!!!

Mainittin tua erellisten hyvien uutisten päätteeksi, kuinka oltiin yhtä Maskus sijaittevaa tupaa kuolattu mutta vähä harmiteltu sen sijaintia. No päätettiin kaikesta huolimatta teherä talosta tarjous maanantaina, ja oltiin aivan varmoja että se ei sellasenaan menisi läpi ja oltiin varauduttu että hintaa tarttis meirän puolelta malttaa tarjota viä hiukka enempi ja tuskiteltiin sitäki, että mitä jos sekää ei riitä, sillä pyyntihinta oli sen verta korkia että jos siitä ei oltasi paljoo joustettu ni haaveeks olis taas jääny. Mutta ihime tapahtu ja tarjous hyväksyttiin!

Semmonen knoppi tähän juttuun kumminki sisältyy, että se talo vapautuu vasta ens kesäkuun aluus. Se olis muuten vapautunu neljän kuukauren päästä kaupanteosta, mutta enhän mä sillon kerkiä mitää muuttoja miettihin ku mun täytyy pusertaa tää mukula mailmahan! Me itte siis tarjottiin sen "alimitotetun" hinnan kylykiääsenä tämmöstä järjestelyä ja se passas myyjille, koska ne meinaa alakaa talokaupan jäläkeen rakentahan uutta tupaa ittellensä ja ne oli kuulemma ollu mielisänsä, että ny ei tartte muuttaa välis mihkää vuokralle ja muutenki seleviävät yhyrellä muuttamisella. Meille taas on ihan ok, vaikkei päästäkkää muuttahan ennenku ens kesänä. Vois siinä olla aika lailla helisemäs, ku tarttis muuttaa johki korpeen ja samalla opetella uuren ihimisen kans elämistä.

Ku tää kaikenlaisten asioitten orotus on niin hienoo, ni on se hyvä ettei tartte orottelun päättyä siihen ku lapsen orotusaika loppuu, vaan sen jäläkeen saa viä vartoo omaan tupahan pääsyä! Ja parempi se niin on, että on ainaki jotain konkreettista mitä orottaa, eikä tartte enää ventata että koskahan tulis joku varteenotettava myynti-ilimotus nettiin ja että eheritäänkö me tästä kämpästä pois ennenku ens vuonna loppukesästä alakaa putkiremontti.

Ja netin myynti-ilimotuksista tuliki mieleen, että onkahan tietokoneeseen maharollista asentaa jotain estoo ettei pääsisi enää vahingoskaa luikkihin mihkää asuntomyyntisivuille..? Onhan niitä kaikenmoisia pornosivujen estojuttujaki. Meinaan ny ku valinta on tehtynä, ni oon ihan varma että myytiin tulee toinen toistansa mahtavampia taloja solokenansa, ja vähäkö vituttaas kattella uusia ilimotuksia ja pähkäällä, että oliskahan tuo taikka tuo ollu kumminki parempi :P

Ainua miinuspuoli tuos ny sitte on tosiaan se, että tupa sijaittee hiukka kaukana palaveluista, eikä nekää ny oo mitää päätähuimaavia. Mut on se ny kumma jos ei meikäläänen semmoseen elämään sopeuru, ku on viä pahemmas pusikos varttunu! Eihän Maskusta oo Turkuun ku rapiat 25 kilsaa, ja mikä Isojoelta muka on 25 kilsan pääs? Joku  Isojokeeki kuppaasempi Honkajoki? Ei hyvin mee! Niin että Maskulaisella sivukylällä asuminen kuulostaa aiva luksukselta ku meikäläisen elämän alakutaipaleeseen vertaa :D

Tämmöstä tänään! Ihan pelottaa, että mitä tästä viä seuraakaa ku on näin kovin hyviä juttuja osunu kohoralle! Et onko täs joku miina kumminki ja kohta menee päin vittua... no mut ei kai sitä voi etukäteen murehtia. Ny on kumminki niin hyvä mieli että ei täs joura maalaahan piruja seinään! Murehritaan sitte vasta ku jotaki paskaa oikeesti tapahtuu.

Kun tuon erellisen ilouutiskatsauksen alotin vauvajutuilla ja lopetin kämppäkuulumisiin, ni tää juttu pitää kai sitte lopettaa vauvakuulumisiin ku kerta alotin kämppäjutuilla.

Viimme viikolla siä ultraäänitutkimukses tulin kyselleeksi, että vaikuttaako vanhempien syntymäpaino tulevan lapsen syntymäpainoon. Hoituri selitti, että siinä suhtees näkyy enempi äitin perimä, eli äitin syntymäpaino voi antaa viitteitä vauvan painosta. Siinä meinas tuskanhiki nousta ottalle, ku ajattelin omaa 4,2 kilon syntymäpainooni... Mut yhtäkkiä huomion varastiki näyttöruudulla möyrivä mini-ihmishahmo, joka hapuili kärellä jotain jalakojensa välistä. Saatiin toreta, että äidin perimästä viis, nimittäin kuvaruutu kerto sen tosiasian, että lapsi oli enempiki tullu isäänsä! Niin miehekkäästi siä jo rapsuteltiin vehkeitä, ettei tarttenu jäärä arvaileen lapsen sukupuolta. Ja ku hoituri viä oikeen tarkkaan kuvas koko kaluston, ni asia oli entistäki varmempi: meille on tulos poika!

Tääki sopii tähän hyvien uutisten sarjaan sikäli, että poikaa me vähä niinku toivottiinki :) En tiä mistä semmonen ajatus on tullu, et ensimmäisen muksun pitäs olla poika, mut mun vahavoista ennakkoluuloista huolimatta tääki toive toteutuu! Musta tuntuu että mä en kohta enää uskalla toivoo yhtää mitää ettei vaan rupeisi menehen liika hyvin. No kaverit ainaki jo pelottelee, että ku mun raskausaika on ollu näinki tuskatonta, ni "sun synnytys on sitte varmaan ihan kaamee..." Niin se homma varmaan sitte menee ihan kostoks. Tai no sen näkee sitte.