En oo varsinaasesti mikää siisteysintoilija (minkä voi heleposti toreta ku tulee kattohon miltä meirän kämpäs näyttää) enkä varsinkaa oo mikää pöpökammonen hygieniafriikki, joka ei uskalla koskee mihkää iliman että on verhoutunu kokovartalokumihanskaan ja joka ei uskalla syörä mitää paitsi käsidesiä, eikä sitäkää muuta keitettynä. Mut tuos kieltämättä rupes paikka paikoin hiukka aharistaan, ku vietin pirennetyn viikonlopun tua saaristos mökillä, joka on kaikilla epämukavuuksilla varustettu.

Kuten moni on ehkä huomannu tai vähintään kuullu juttua, ni nythän on myyriä ja muita saatanan rottia paikat väärällänsä. Ja ihanku pihalla ei olisi niille tarpeeksi tilaa, ni ne hankkii tunkia sisätiloihin. Yks myyrä oli kaiketi teheny kuolemaa ja oli myyräkuumeisesti miettiny, että mihkä olis kiva mennä kuolehen. No mikäpä olis paras paikka vaipua ikiunehen ku pehemonen sänky! Ei muutaku peiton alle vaan, silimät kii ja unta orotteleen. Ja orotelles ehti viä  kätevästi paskantaa parisataa papanaa vierehensä. Oli harvinaisen hyvä pössis ku verettiin peitto pois sängyltä ja huomattiin tää muuan eresmenny myyryläinen. En tiä kauvanko se oli siä keriinny haisehen, kai jonku aikaa ku sen kaveriksi oli jo muutama matoki keriinny. Harmi ettei ollu ketää puolueetonta toristajaa mukana, Rami olis muuten päässy ennätysten kiriaan petivaatteiren ja patjojen (plus myyränraadon) pihalle heittämisen nopeusennätyksellä.

Onneks tua mökis oli vaihtoehtosiaki nukkumapaikkoja, kovin tarkkaan vaan luikittiin kaikki peitonaluset ennenku uskalti mennä maate. Kaikista eniten tuos tietysti "huvittaa" se, että Ramin isä oli kans tua mökillä tiistaista torstaihin, ja se oli nukkunu siinä myyräsängys autuaan tietämättömänä unikaveristansa!

Enempää ei mökin sisällä onneksi näkyny niin eläviä ku kuolleitakaa vipeltäjiä, mutta jostaki niitä helevetin paskapapanoita kumminki ilimesty joka nurkkahan, pöyrille, hellalle... hyvä ettei suuhun sentäs, vaikka aamunen maku suus siihen vähä viittaski. Mietiin vaan, että ku kovasti siitä varotellaan ettei kannattasi hirveesti hiiren ja myyränpaskaa mennä sörkkihin, ni oliskahan pikkusen vaarallista valamistella ruokiansa ja yleensäkki ELÄÄ paikas, mikä muistuttaa myyrien käymälää.

Kostoks myyrien aiheuttamista kärsimyksistä Rami onnistu tekehen yhyrelle myyrälle pikku källin. Rami meni muina miehinä kusehen yhteen vuorenkilipipuskaan ni eikähän siä puskas ollu myyrä värjöttelemäs :D Ei vaan onnistunu välttyhyn "sateelta", vaikka koitti leheren alla piilotella!

Myyränpaskan lisäks toinen äärimmäisen miellyttävä elementti tua mökillä on vesi. Enkä tarkota merivettä, vaan ihan sitä vettä mitä tua pitääs käyttää juomiseen, syömiseen ja peseytymiseen. Mä en kylläkää suostu sitä vettä juomaan, en niinkää sen laadun takia vaan siks, että se tuntuu suus jotenki kummallisen pehemoselta. Se on niinku jotaki samettia ryystäis, eikä se vaan tunnu suus miellyttävälle. Niinpä mulla on yleensä omat juomat mukana, ennen oli siideriä mut sattuneesta syystä oon vaihtanu vissyyn ja pulloveteen.

Mut siitä veten laadusta... Ennen sinne mökkihin piti kantaa vesi kaivosta ämpärillä, mutta ku kehitys kehittyy ni nykyään vesi tulee siitä samasesta kaivosta mökille letkus. Vesi on kuulemma kyllä tutkittu ja kelevolliseksi havaittu, mitä ny siinä on vähä joukos hiekkaa ja toisinaan muurahaisia ja sen semmosta pientä, mut suorattamallahan niistä pääsee. Kehityksellä on vaan joskus varjopuolensa, nimittäin joku siinä vesiletkus saa aikaan sen, että se vesi haisee ihan keitetylle kananmunalle, ja aika voimakkaastikki. Ja mun järkeni sanoo, että jos siä letkus on jotaki mistä tulee jotain perkeleen rikkikaasuja siihen vetehen, ni se ei voi olla hirveen hyvä juttu. Sitte viä saunas käyres ei voi ku ihimetellä, että vaikka kuinka ittiänsä pesee ni se munanhaju ei lähäre tavarasta millää! Mutta luonto sen tietää: ei se kaivovesi VOI olla pilallista, koska siä kaivos elää vesiliskojaki! Ne ku ei kuulemma ihan misä vaan kuras elä! Toivottavasti ne vaan kuolee josaki sen kaivon ulukopuolella...

Ei tuos viä tietenkää ollu kaikki, vaan reissun kruunas se ku löysin jonku kitukasvusen punkin, joka oli päättäväisesti pureutunu mun käsivarteen. Se oli niin saakelin pieni, että ihime ku edes huomasin koko ötökkää. Tiä kuinka kauvan se oli siinä jo killunu ja vaihtanu mun verta borrelioosi- ja aivokuumepöpöihin. Toisaalta jos ei oo aivoja, ni ei kai oo vaaraa aivokuumeestakaa. Onneks mökiltä löyty kahtaki lajia punkin irrottamiseen soveltuvia vehkeitä, ja niistä parhainta valikoires se punkki taatusti kerkis tartuttaa kaikki taurit, mitä vaan valikoimistansa löyty. Punkkipinseteillä mä lopulta ruuvasin kupparin irti käpälästäni ja annoin sille pienen lämpökäsittelyn sytkärillä, niin että varmaan kuoli kaikki sen kantamat basillit ja saattopa kuolla koko punkki ittekki.

Ei puutu elämästä jännitystä, ku saa mökkireissun päälle miettiä, minkäköhän taurin sieltä saa. Ihosyövän syntyäki koitin kaikin keinoin edistää, ku kaiket päivät riekuttiin merellä auringonpaistees. Mut jos mitää muuta sairautta ei meinaa millää täs kehittyä, ni jos eres ruokamyrkytyksen sais. Ahti ku kerranki oli niin antelias että meillä on ny pakastin piukas ahavenfilettä, ja yks filesatsi unohtu meiltä vahingos puoleksi päivää pihalle muovipussihin. Ihanku ei kalaa olisi ollu tarpeeks, ku ei hennottu heittää sitä filepussia menehen, vaan virutettiin fileet uuresta (niinhän ne bakteerit lähtee, eikö vaan?) ja pistettiin tuoreitten fileitten kaveriksi uuteen pussiin ja pakastimeen.

Oli se vaan taas luksusta päästä sieltä mökiltä takasi kotio, misä tuholaisten sijasta nurkis juoksee kaks tuholaistorjujaa eikä paskaa löyry muutaku vessasta, ja hanasta tulee rehtiä vettä eikä mitää mätämunalientä. Toki hoksasin senki, että tuo saatto olla viiminen mökkireissu pitkään aikaan, sillä ei siä ny muutenkaa talavella oikeen kiinnosta käyrä ja vaikka sonnan syöminen tekee vaan hyvää lapsen vastustuskyvylle, ni emmä ehkä millää myyränpapanakuurilla ajatellu tätä tulevaa ipanaa ruveta karaiseen. No joo, kyllä sinne ny uskaltas kakaran vierä, on siä Rami ja sen siskoki käyny porukoittensa mukana about vastasyntyneestä asti ja siihen aikaan se mökki oli - mikäli maharollista - nykystäki karumpi varustukseltansa, mutta emmä siitä saa mitää kiksejä että meen pienen kirkuvan nyytin kans johki sähköttömään ja liki vedettömään mestaan käymään olemassaolon taistelua. Pysyn mieluummin kotona.