Tuntuu olevan välis vähä vaikiaa keksiä kiriottamista ku ei täs elämäs tapahru mitää erikoista. Aika on kyllä kulunu ihimeen äkkiä, johtuu varmaan siitä että kaikenmoista pientä ohojelmaa on ollu vähä väliä, mutta ei siitä viä oikeen mitää plokikiriotusta saa aikaan jos täs ny rupeis sepustaan joka kylääly-, ulukoolu-, kahavittelu- ja kauppareissun mitä täs ny on viimme päivinä suorittanu.

Elämä matelee vähä vähältä kohti raskauren puoliväliä eikä mun järkehen meinaa millää mahtua ajatus, että aika on mukamas menny näin nopiaa! No, tavanomaseen optimistiseen tapaani ajattelen, että ehkä täs loppua kohore ajan kuluku josain välis hirastuu selevästi ni pysyy homma balanssis eikä tartte tärvellä mieltänsä liikaa hyväntuulisuurella.

Olo on ollu erelleen ihan sierettävä, mutta alituinen päänsärky koittaa pistää kapuloita rattaisiin. (Rattaisiin... hmmm voi helevetti pitääs käyrä ostamas semmoset??) Oon testannu Panadoolia niin yksin ku kaksinki kappalein mutta ku ei tehoo ni ei tehoo. Ei piruuttansakkaa. Ei tää ny onneks oo mitää ihan lamaannuttavaa ja joka sekunti jatkuvaa jysäriä, mut kyllä se kieltämättä alakaa vähitellen vituttaa ku töis tietokonetta tihurustaes joku paasaa ohimoihin lekalla reikää sisältä päin. Tai ku kotona nyhyrää käsityön kimpus. Tai ku tekee ihan mitä tahansa muuta ku loikoo vaakatasos. Tottahan lepääminenki on mukavaa, mutta ei taitaasi aika kulua yhtä joutusasti ku tua tekstin aluus hehkutin, jos vaan röhönöttäs paikoollansa eikä tekisi mitää päänsärkyyn vedoten. Ja ku virtaa lapasis piisaa, ni pakko se on johki käyttää. Kohta huilaamisesta ja joutilaasta ajasta ei kerkiä muutaku uneksihin, siis mikäli joskus kerkiää nukkuhun ;)

Ku tuli pistettyä tuon otsikon nimeksi syysmietteitä, ni pitäs kai jokunen sana sanoo syksystäki. Mun mielestä kesä on ihan ylimainostettu vuodenaika, meinaan jos syksyyn vertaa. Syksyllä on ylivoimasesti miellyttävimmät kelit, ku ei oo viä liika kylymä muttei liika kuumakaa sekä luonnon paras anti on mettis / jorpakois valamiina haettavaksi. Lisäks katukuva ainaki hiukan siistiytyy ku pultsarit ja kaikenmaailman kesäörveltäjät mönkii takasi talavehtimispuuhiinsa. Sanomalehtien yleisönosastoilla moottoripyöristä ja festareista urputtaminen vaimenee ja ihimiset saa uutta märisemistä, ku hirvikärpäset ja lehtipuhaltimet astuu kehiin ja kun ei kauppoihin enää pääsekkää sunnuntaisin (kun ei kaupasta tietenkää voi muina päivinä hakia tavaroita sen pyhän varalle).

Viikonlopuksi mennään pitkästä aikaa Isojoelle ja mä orotan ihan innoissani, että pääsen mettiin koluaan sienten ja puolukootten peräs! Eileen kävin Ramin kans sieniä kattelemas, ja parin soossin verran löyrettiinki maronlakkia. Olo oli kyllä notkia ku norsunpoikasella, ku lyllersin upottavas sammales ja kumartelin suppilovahaveroita kohti. Mokoma etureppu rupiaa jos täs vaihees haittaahan harrastustoimintaa... Mut meinaan kyllä jatkaa perse erellä puuhun, tai ainaki sienimettään, niin kauvan ku sitä lystiä tälle vuodelle piisaa! Ei mee nimittäin enää kauvaakaa, ku tän parhaan vuodenajan ikävästi katkasee lähestyvä jouluhelevetti, joka tuntuu alakavan joka vuosi aina vaan aikasemmin. Viimme vuonna muistaakseni jo syyskuus törmäsin ensimmäisiin jouluvaloihin. Kai seki on jotain ilimastonmuutoksen syytä, ku tuo perkeleen jouluhässäkkä on levittäytyny kohta niin laajalle tuohon vuodenvaihteen ympärille, että se kaikkinensa kestää meleki puoli vuotta.

Mut joo. Se olis sitte viiminen syksy tän kaavan mukaan. Ens vuonna taitaa olla vähä toinen käsikiriotus, jonka laatii yks semmonen vaahtosammuttimen kokonen pänikkä.