Syksyin ja keväin ihimiset yleensä päättää muuttaa maapallon pyörimissuunnan, tai ainaki hankkia uuren elämän. Tai jos ei muuta ni kokeilla eres uutta harrastusta, minkä voi parin viikon jäläkeen lopettaa kesken.

Etten olisi turhaan muita huonompi, päätin minäki ryhtyä samahan. Postiluukusta tupsahti työväenopiston opinto-ohojelmavihko ja sitä sitte kieli pitkällä selaahan. Olin hyppiä riemusta ku huomasin, että langanvärjäyskurssi järjestetään taas tänäki vuonna. Viimme vuonna sinne jo olsin hinkunu, mutta ku mulla sattu olehen sen kurssin kans päälletyste pikkusen muuta, ei ny mitää periaattees niin ihimeellistä muutaku että olin menos naimisiin, ni täyty sitte unohtaa kurssille osallistumiset siltä erää.

No, koska tänä vuonna en oo menos naimisiin, ni aattelin että josko ny hyökkääs sille kurssille, ku kerta lankojen värjäys kiinnostaa ja ku siitä on kokemustaki jo jonku verran. Jos sais vaikkapa opeteltua vähä uusia kikkoja ja sen semmosta, ja sais sieltä tietysti mukahansa itte värjättyä villalankaa muun kokoelman jatkoksi.

Ilimottautuminen alakaas huomenna aamukymmeneltä ja tänään kävin tutkaalemas, millai se ilimottautumishommeli menee, ku se pitää netin kautta hoirella. Ilokseni löysin netistä vähä lisäinfooki kurssista. Mut siinä sitä infoo lueskellesani into yhtäkkiä laski ku lehemän häntä.

Mä en siis oo ikänä ollu mihinää tuommosilla kurssiilla, eli mulla ei ollu mitää tietoo etukäteen, että minkämoista vastinetta niis rahallensa saa. Mun kuvitelma oli kumminki, että ku mä maksan sen osallistumismaksun, ni se kattais suurinpiirtein eres osan materiaaleista ja muista roippeista niin ettei mun tarttisi juuri muutaku tuora itteni paikalle ni siä olis pelit ja rensselit valamiina, et ei muutaku rahat tiskiin ja sorvin ääreen.

Mun mielestä kuitenki rupes hipohon jo lapsellisuuren rajaa, ku varsinaiseen kurssimaksuun ei sisältyny käytännös yhtää mitää aineellista hyvää. Kurssimaksun LISÄKS peritään erillinen maksu käytetyistä kemikaaliista sekä väriaineista, jotka ei eres olisi mitää luonnonläheisesti itte keräiltyjä vaan viljeltyjä taikka ulukomailta raahattuja (vaikka en mä ny ehkä kuvitellu, et kurssin vetäjä kävis aikansa ratoksi kokoomas mettästä paalikaupalla rehuja 10 hengelle värjäystarpeiksi).

Kaiken huippu oli kuitenki se, että nuita tököttiä lukuunottamatta kaikki muu pitäs raahata sinne itte mukanansa! Siis kaikki: langat, suojahanskat ja -essu, muistiinpanovälineet, sakset, maalarinteippiä ja tussi!  Ton ny viä jotenki ymmärtää, et täytyy tuora omat lankansa, ni on sitte semmosta lankaa mikä ittee varmasti miellyttää. Mut hei ihan oikeesti, et oikeen OMA TUSSI JA TEIPPI, ei jumalauta... En tiä olisko se ny kurssin vetäjältä suuri vaiva tuora paikalle yks, kaks teippirullaa, muutama tussi ja boksi kumihanskoja. Pistäsivät sitte vaikka kurssimaksun hiukka korkiammalle ja sisällyttäs eres osan oheiskrääsästä hintaan. Näyttäs se ainaki kivemmalle kun se, et "tuo lisäksi mukaan sitä ja tätä ja tota ja niitä ja näitä, ja tietenki tukko rahaa myös".

Pärisin tästä asiasta Ramille ja se nauroo, että jos kysees olis vaikka joku puukäsityökurssi, ni pitäskö sinne ottaa kaikki omat työkalut, oma höyläpenkki ja oma KOIVU mukaan?! :D

Kyllä täs tais käyrä niin et mun harrastuskokeilu päätty ennenku se eres alako. Olokoot sitte ihan miten suuri menetys tahansa, mut ei mua periaatteestakaa kiinnosta kanniskella mitää teippirullia ympäri kyliä kahtena viikonloppuna putkeen. Jääpähän neki viikonloput vapaaksi teherä jotain muuta. Hääpäiväki sattuu toiseen nuista kurssiviikonlopuista, niin että enkähän mä keksi jotaki korvaavaa tekemistä sille ajalle mikä täs ny jää joutilaaksi jos ku en sinne perkeleen kurssille osallistu. Kyllä maar mä värjään lankani jatkoski ihan omis porukois, itte LUONNOSTA haalituin kasvein. Ja jos niksiä kaipaan, ni luen kirjoista. Justiin on tullu kauppoohin joku uus värjäyskirja, ku mä vaan suinki kerkiän kirjakaupan lähellekkää ni mä käyn sen opuksen hakemas heti pois homehtumasta.