On se hyvä että saa jo täs vaihees reenata, mitä se sitte on kakaran kans ku ei saa yötänsä nukkua rauhas. Mulla on vissiin jo hyvin kehittyneet äidinvaistot, ku satuin nouseen yöllä sängystä kuselle käymään just sillä hetkellä ku Simppa päätti heittää kunnon laatat eteiseen. Ja matolle, tottakai! Koitin tempasta viime sekunnilla mattoo alta pois mutta Simppa kai aavisti mun aikeet ja pullautti laattakasan äkkiä ulos kitusistansa ja tottahan se tatima levis pitkin poikin ku mä samaan aikaan koitin sitä mattoo retuuttaa.

Lähellä oli, etten heittäny toista ykäkekoo siihen viereen, ku rupesin paskapaperitollolla keräileen kissanyrjöö pois. Voitteko uskoo, että semmonen tuore, lämmin kertaalleen syöty kalamönjä on mitä hemasevinta siivottavaa??!

Normaalisti mä härintuskin herään kunnolla jos mä nousen sängystä yöllä käyräkseni vaan vessas ja petihin palattuani nukahran meleki samantien uuresta, mutta tuo oksuepisodi pyyhkäsi unihiekan silimistä totaalisesti ja siinä mä sitte pyörin ja kierin sängys enemmän tai vähemmän hereillä kuunnellen, että mahtaako se kissa oksentaa viä uuresta. No, ei se tainnu kovin sairas olla ku kohta rupes kuuluhun parvekkeelta enste raaps raaps, sitte kuuluu miu ja kurnau, ja välihin kuulu tumps ku jompi kumpi katti hyppäs ikkunasta parvekkeelle / tupahan ja taisi rapsukupiltaki kuulua syömisen narsketta. Näitä elämän ääniä kuuntelin kunnes enste pirahti soimahan Ramin ja lopulta omaki herätys.

Ja kummä itte olin suorittamas ylösnousemusta, ni eikähän jalakopääs makaa yks kissa aiva reporankana ja hetikohta siihen loikkas toinenki. Tuumailin siinä vaan, että saatanan vetelykset, miksette nuku öisin ni ette olisi päivisin niin väsyneitä!