Saatiin tänään älynväläys ruveta vähä organisoimaan uuresta tota olohuonetta. Ei tota keksintöö mistää ihan hatusta repästy sikäli, että se homma oli tarkotus muutenki teherä alta pois ennenku kakara syntyy ja niinpä ruvettiin siirteleen huonekaluja puolelta toiselle huonetta. Ku ainahan siinä tulee ihimeesti uutta tilaa, ku mööpelien kokonaismäärä on aina sama mutta paikat vaan vaihtuu :D

Yks kaappi piti tietysti ennen siirtoo tyhyjätä ja samalla koitettiin loihtia kaappiin lisätilaa ku käytiin läpi, mitä kamaa sopis heittää kokonaan pois ja mikä tällättääs pakettiin ja paketin päälle läntättäs määränpääksi Anoppila (ihan kumpiko vaan). Oli aika heleppo päättää paketeerata mun miniviinapullokokoelma sekä erinäisiä snapsilaseja väliaikaissäilytystä varte lootihin, ku ei oo jostain syystä toi alakoholi näytelly kovinkaa suurta osaa meidän, tai siis mun vapaa-ajan vietos. Kaatupa viinakaapista muutaman pullon sisältö viemäriinki, enkä puhu enää mistää miniviinapulloosta vaan ihan reheriistä. Muutaman liemen kohoralla vaan torettiin, että vittuako tätä enää sadannetta vuotta kannattaa pantata, jotaki ammoin aukastua lekaa mitä kukaa ei kumminkaa ikänä ryyppää, niin että antaa mennä vaan lavuaarin pohojattomaan kitahan!

Kissat veteli kamaris autuaina sikeitä eikä tienny meirän muutospuuhista tuon taivaallista, ja ku välillä kolisi kissankuljetuslaatikko ja välillä pauhas imuri, ni kissat vaan könys joko kirjahyllyn ylisille taikka maharollisimman syvälle sängyn alle turvaan ja jatko uniansa. Mut viimmeen ku rauha palas maahan ja näläkä vei voiton nukkumisesta, oli siinä kissoilla ihimettelemistä ku joku perkele oli pistäny salaa koko olohuoneen ihan ympäri ämpäri!

Simppa vaikutti suorastaan pelokkaalta kun se tuli unenpöpperös kamarista ja hoksas, että ei helevetti, ny on maailmankiriat sekasi! Se varovasti kuikuili kaikki paikat läpi ja hetken äimisteltyänsä päätti mennä haukkaahan muutaman raksun. Ihanku se olis aatellu, että mä käyn vähä herättelemäs itteeni ruokakipolla ja ku mä tuun takasi, mä toivon että maailma näyttäs taas samalta ku ennenki. Mut ei siinä käynykkää niin, olokkari pysy uurenlaisena ja kissa oli ku puulla päähän lyöty (mitä se meleki oliki, koska mä aamulla vahingos kumautin Simppaa teemukilla päähän ku otin huikkaa kupistani ja sillä aikaa Simppa oli ängenny ittensä ja jumalattoman päänsä just siihen kohtaan, mihkä mä olin mukiani laskemas).

Kohta uniltansa heräili myös Kessu ja kyllä näytti senki naama venähtäneeltä, ainaki leveyssuunnas mut se saatto johtua siitäki, että Kessu on viime aikoina lihonu ihan hulluna, vissiin ottanu liikaa mallia emännästänsä. No, ku kaikki nurkat oli ratsattu, kissat keksi että kiipeilyteline oli verrattoman hyväs paikas! Ku ennen se oli aiva huoneen nurkas, ei sieltä nähäny häävisti ikkunasta pihalle mutta ny ku telinettä oli siirretty, ni oli niinku kissat olis uuren telekkarin saanu! Niinpä telineen yläpesästä ruvettiin käymään kauhiaa painia ku kumpiki olis tahtonu saara parhaimman näköalapaikan. Ja mun käsitys siitä, että kissat tippuu aina jaloilleen, koki kolauksen ku Simppa putos päällensä telineen ylimmältä tasolta seuraavalle.

Saa nähärä saako tää ens yönä nukkua ollenkaa, jos kissat päättää perinpohojin tutustua "uuteen huoneeseensa". Sitä kiipeilytelinettä nuo ainaki raapi ja kynsi oikeen tunteella, vaikka mä sanoin että kyllä se on ihan se sama teline ku ennenki, että ei sitä ny nuon pöllönä tartte uuresta merkkailla kynsimällä, että tämä on sitte meirän kissojen omaisuutta. Tai no, ehkä ku telineeseen tuli lisävarustuksena se luonto-TV, ni täyty ehkä sen takia vähä intoilla sen raapimisenki kans.

Ruokakupilla käy ny ainaki semmonen rapina, että siä varmaan tankataan tulevaa yötä varte. Kyllähän nuo tavallisen kauvan tuos päivällä lymyyliki makkarin kätköis, ku ei ne uskaltanu tulla osallistuun sisustuskinkereille. No, ei me siinä kyllä mitä karvakäpäliä avuksi olisi tarvittukaa, jos rehellisesti sanotaan. Mut nuo taatusti huolehtii projektin lopputarkastuksesta, ja tottahan se on tietysti parasta kun sen suorittaa keskellä yötä!