Eipä täs oikeen mitää ihimeellistä oo tapahtunu, ja miten täs ny vois mitää ihimeellistä tapahtuakkaa ku ei mitää teekkää! Eli oon täs elelly ihan norm... tai ainaki olosuhteisiin nähären normaalia arkielämää.

Työpäiviä on jäljellä enää 30 ja kun tästä työt loppuu, pitäs pari kuukautta homehtua kotona ja ventata, josko pian pukkais mukulaa mailmalle.

Viime päiviin asti olo on ollu sen verta hyvä, ettei oo oikeen muusta kun tuosta isosta mahasta hoksannu, että jotaki kummaa on tekeillä, mutta vähitellen taitaa ruveta seki onni ja autuus olehen mennyttä ku pikkuhiljaa kyytiin hyppää mitä kummallisempia / vittumaisempia vaivoja, kolotuksia tai muita epänormaaleja juttuja niin että jos ja kun sama tahti pysyy yllä loppuraskauden ajan ni varmaan on helemikuus niin upee fiilis ettei tosikaa...

Vähitellen kaapis olevat vaatteet rupiaa käymään liika pieniksi, siis siitäki huolimatta että kysees on ÄITIYSvaatteet... Normaalia rettujahan mä en juuri oo päälleni yrittäny ahtaa pitkiin aikoihin. No onneks töitä ei oo enää paljoo jäljellä, ni vähenee vaatestressiki ku voi vaihtaa farkut verkkarihousuun.

Sitte hemoklopiini meni laskeen sen verta alaha, että piti turvautua rautatapletteihin, ja ei tarvinnu montaa nappia mutustella tajutaksensa, että helevettiin joutaas mokomat. Niinku ei olo olisi muutenki ku ilimapallolla, ni rautatapletit pistää viä vähä lisähönkää koneeseen ja voi jeesus sitä pierun määrää. Tottahan maailmaan tietty pierua mahtuu, mutta samaan kauppaan kuuluvasta mahakivusta mä mieluiten olisin paitsi.

Just yks päivä ihimettelin, että mikä ku en oo nähäny yhtäkää synnytysunta, ku tavallisesti kaikista orotettavis olevista tapahtumista mä näen kauheita ennakkopainajaisia moneen kertaan. Toissayönä tuli sitte ensimmäänen synnytysvisio, tosin ei se ollu varsinaisesti painajainen mutta eipä siinä silti menny hommat niinku tosielämäs toivois. Saa nähärä, millasia unia täs viä kerkiää näkehenkää...

Mut toisaalta, jos ei saa nukuttua, ei varmaan tartte nähärä uniakaa! Toistaseks oon saanu viä nukuttua aika hyvin, mitä ny nukkuma-asentoja on käytettävis rajallisesti ja niistäki kaharesta vaihtoeherosta ainaki puolet torennäkösesti karsiutuu pois ajan saatos. Eikä sängyskää oo liikaa tilaa, ku on tommonen "puolentoista hengen" peti ja siä koittaa kiemurrella kaks ja puoli henkee! Herra Pänikkä Kääpiö on varsin ilta-aktiivinen jannu, heti kun mä itteni oikasen sänkyhyn ni alakaa kauhia rummutes. Tähän asti se on tuntunu lähinnä hauskalta ja Ramin kans nauretaan kippuras ku mun mahannahka pomppii JätkänPätkän riehumisen taharis, mutta ei se varmaan enää naurata siinä kohtaa läheskää yhtä paljoo, ku ei siltä melskaamiselta saa nukuttua.

Että monenmoista on vireillä. Kattoo, miten kauvan täs hyväntuulisuutta piisaa viä. Aika hyvin tuota on riittäny, mutta on täs välihin ollu niitäki päiviä, ettei tartte ku aiva pienen vastoinkäymisen tulla, ni mun tekee mieli tappaa kaikki! Eilen mä olin sitä mieltä, että kaikki miehet sais lahdata, ku matkasin töistä Helsinkiin linja-autos ja piti mennen tullen käyrä viihtymäs auton hyyssis (niin, ja siis tää jatkuva kusihätä on kans yks boonus mikä on täs raskauren kylykiääsenä tullu). Menomatkalla ahtauruin siihen koirankopin kokoseen kusiputkaan ja sain toreta, että arvatenki joku MIES oli siä käyny kusemas, oli se sentään kannen ja sen istuinrenkaan nostanu ylähä muttaku se istuinrengas oli niin kapia, ni sen alta näky kusiläikkien kirjavoima pöntönreuna! Ja mitäs tuosta, muttaku lattiaki oli aiva kusinen!

Siis kuka helevetin luupää kusee seisaaltaan liikkuvas bussis ja koittaa tähtäillä siihen ylipieneen pönttöön?! Ja jos ei yrityksistä huolimatta pysty kuseen sotkematta, ni miksei niitä jäläkiänsä voi siivota, jumalauta!!!??? Perkele, muutenki bussien ja junien vessat on niin sanoinkuvaamattoman ankeita mestoja mut et sitte joutuu viä haisteleen ja siivoileen joittenki törkymöykkyjen saastoja että pääsee itte asioimaan. Melekeen olis ollu housuun kuseminen miellyttävämpi vaihtoehto. Viä ainaki kaks kertaa tän työuran aikana mun täytyy käyrä Helsingis pyörähtämäs ja jos viä jourun menehen yhtä kuppaseen vessaan bussimatkalla ni varmaan käännyn hyyssin ovenreijästä huutaan naama punasena että se perkeleen kusiruutta joka on sotkenu koko kopperon tulee tällä perkeleen sekunnilla jynssäähän paikat puhtaaksi taikka mä käyn vetämäs turpaan joka ainuaa kanssamatkustajaa ja kusen auton lattialle kostoksi!

Puuuh. Ku raskaana olevien pitää napsia millon mitäki lisäravinnetta, kalakkia, rautaa, magnesiumia, vitamiinia ja ties mitä paskaa ja raskaana oleville on olemas ihan varta vaste tehtyjä valamisteita, ni voisko niihin samalla ujuttaa jotaki rauhottavaa, ettei pinna napsahtaisi kovin pienestä? Vois olla tulevien lasten isilläki helepompaa ku ei tarttisi jakaa taloutta jonku rähisevän riihipirun kans.