Elettiin tammikuun loppua, oli vissiin 30.1.2010. Olin joutunu lähteen sairaalaan ku synnytys oli lähteny käyntiin. Olin tavallaan ilonen, että lapsi syntyys vähä aikasemmin ku oli orotettu, mutta toisaalta olis seki ollu hauskaa, että lapsi olis syntyny isänsä syntymäpäivänä, millon laskettu aika siis on.

Sairaalahuone oli valtavan iso, siä oli sänkyjä risin räsin ja potilaitaki oli samas huonees vähä joka lähtöön. Ihimettelin hiukan, että pitääkö mun synnyttää täs muitten potilaitten kuunnelles ja kattelles, mut aattelin että ehkä se on isompi ongelma niille muille ;)

Seisoskelin sairaalasänkyni vieres. Kello oli 18:39, se oli oikeen kirjattu ylös viralliseksi synnytyksen alakamisajaksi. Mulla oli joku vaaleensininen sairaalapyjama päällä. Lapsivesi tuntu valahtavan pois ja aattelin, et tästä se ny alakaa. Istuin hetken päästä sängyn laidalle ja sitte mun äiti tuli siihen hääräähän.

Äiti kyseli, että tunnenko mä jo jotain supistuksia. Mä sanoin, että emmä oo varma, emmä tiä miltä niitten pitäs tuntua. Samalla tuntu jotain pakotusta seläs ja mahas ja sanoin, että ny tuntuu vähä niinku kuukautiskipua, mut pikkusen kovempana. Äiti kerto, että kun se oli synnyttämäs, ni sen kivut oli niinku kuukautiskipua mutta ihan jumalattomasti kovempana. Mä tuumasin, että kaipa kukin kokee kipunsa omalla tavallansa ku ei ne kuitenkaa oo samanlaisia kaikilla. Äiti häipy johki ja mä jäin orotteleen, että jotaki tapahtuis.

Yhyreksään mennes ehtoolla ei ollu tapahtunu mitää edistystä. Hoitohenkilökuntaa oli välis käyny siinä kattomas, mut mitää ei tapahtunu. Viimein joku hoitaja kehotti mua meneen maate, että kannattaa ny nukkua ku viä saa... Ja jos ei aamuun mennes tapahtuisi mitää ni katotaan aamulla uuresta, jos synnytystä pitää jotenki vauhdittaa. Rami tuli siihen mun vierelle ja se kömpi mun kans siihen kapeeseen sairaalasänkyyn nukkuun.

Aamulla mä heräsin eikä ollu mistää synnytyksen etenemisestä tietookaa. Sairaalahuone oli muuttunu ihanku joksiki festarialueeksi, misä porukkaa ja erinäköstä roinaa retalehti pitkin maata. Ramin jäljiltä mun sängyn vieres oli puoliksi ryypätty punaviinitonkka. Mua harmitti, että miks mun just pitää synnyttää ku vois yhtä hyvin hengata ja pilettää tää festareilla.

Mun oli kusihätä ja ettin jotain vessaksi kelpaavaa. Löysin jonku muovipöntön, mikä oli kyllä jo puoliks täynnä... Yks mun tanhukaveri oli mukamas hoitsuna ja mä ilimotin sille kusevani ny siihen muovipönttöön. Ku olin saanu homman hoirettua, kerroin että "tämä kiulu tuli muute ny täyteen" ja palailin kohti sänkyäni. Esitin myös hoitajille toiveen, että mitäs jos hoidettas tää muksu ulos meikäläisestä.