Lokakuu on jo puoles, pimiää on ku neekerin persees ja kylymä on ku ryssän helevetis (onkohan viä muita etnisiin ryhymiin ja keleihin liittyviä murjasuja olemas?) ja alakuviikosta Turuski meleki tuli lunta, muttei sitte ihan kumminkaa. Eli aika normaalia syysmeininkiä.

Olin tiistain ja keskiviikon Helsingis töitten puolesta, ku oli erinäisiä kokouksia siä suunnas. Joka kääntees tuli esille meneillään olevat YT-neuvottelut ja surkia taloustilanne ja pälä pälä, ja yhtäkkiä hoksasin, että eihän mullakaa oo täs töitä enää ku kaks kuukautta jäljellä! Olin vähä elätelly toiveita että pestiä olis jatkettu edes vuoden loppuun, mutta näillä näkymin lienee turha semmosesta haaveillakkaa.

No, eipä se mun tulevaisuurenkuvaa juuri muuta loppuuko mun työt joulukuun aluus vai lopus, ens vuosi menee kuitenki ihan muis ku työn merkeis. Tai miten sen ny ottaa, ku ei lapsen kans elämiseen totuttelua kuulemma voi joutenoloksikaa kutsua... Mut joka tapaukses, mua ei oikeestaan kiinnosta vähääkää vaikka menis koko kioski nurin ku mulla on vähä muita suunnitelmia (lähi)tulevaisuuren varalle. Vaikka ei sekää huono olis, jos olis työpaikka mihkä palata äitiysloman jäläkeen eikä tarttisi mitää vituttavaa ja lannistavaa työnhakemisruljanssia taas alakaa. Mut mitäpä sitä ny viä järkeileen, se asia ku on ajankohtanen vasta joskus tuhannen ja yhyren yön jäläkeen.

Sen verran tuo työpaikan ilimasto vaikuttaa, että ei oikeen motivoi tekeen mitää kovin suureellisia juttuja, ku pitää viikkotolokulla orotella, että pitääkö kaikki mahtavat suunnitelmat panna ikijäihin jos yhtäkkiä ilimotetaanki, että tähän ja tähän juttuun ei sitte liikene enää penniäkää rahaa / työvoimaa. Mut jos ei tilanne oo mikää mieltä ylentävä, ni ei käy kateeksi sitä mun kaveriakaa, joka palaa takasi hommiin tammikuun lopus. Tää hommat seisoo meleki kaks kuukautta ku mä jään pois niin aikasin (tän takia just olisin toivonu, että olis pestiä jatkettu edes muutamalla vaivasella viikolla) ja koska me ei misää tapaukses eheritä olehen hommis yhtä aikaa päivääkää, mun täytyy jollain muulla konstilla koittaa pedata paikka semmoseen kuosiin, että kaveri pääsis vähä jyvälle, että mitä mä oikeen oon puuhastellu sillaikaa kun se on ollu lisääntymislomalla. Eli jos mun viimesistä vaivasista työpäivistä kuluu X kappaletta siihen, että mä teen kaveria varte selontekoo hommistani, ni kaverilla kestää varmaan sen saman X päivän verran, kun se saa jotaki tolokkua että misä mennään!

Meleki rupes jo Helsingin reissun päälle oikeen vituttaan koko työntouhun latistavat näkymät, mutta rupesin miettihin että ei jumalauta, ei täs ny kyllä sovi minkää parin kuukauren työnpätkän enää antaa masentaa, nimenomaan just sen takia ku mun suunnitelmat on raapustettu valamiiksi ihan muualle ku tän firman kivijalakahan. Eikä se kauvan kestä ku tunnin nukkuu, vasta alako tämäki kuukausi ja ny on siitäki puolet menny. Kohta mä huomaan että on joulukuu ja että sais hakia kahavitunnille kunnon pullat siitä ilosta ku viiminen työpäivä on koittanu.

Ja onneks katukuvas on jo näkyny ensimmääset jouluvalotki, ni tuntuu niinku tulis se joulukuu muutenki nopiampaa, ku jokku saatanan joulufriikit rupiaa kylyvään valosaastettansa heti ku ollaan sanottu kesälle hyvästit.