Täs on parin viikon aikana ollu hiukka huolta Kessun terveyrestä. Kaks viikkoo sitte käytiin laitattamas molemmille kissoille mikrosirut ja samalla eläinlääkäri syynäs kissat ihan noin yleisesti. Ikäväksi yllätykseksi Kessun syrämmes kuulu sivuääni, ja se tavallisimmin kielii jostaki syränviasta :( Käskettiin varata uus aika, että saatas tehtyä ultraäänitutkimus ja tänään viimmein saatiin lisävalaasua Kessun terveyrentilaan.

Syränvikahan siltä sitte löyty, tarkemmin ottaen HCM (hypertrofinen cardiomyopatia). Se ny ei oo mikää mieltä virkistävä diaknoosi, siinä kun voi käyrä niin että kissa yks kaks potkasee tyhyjää ja se voi tapahtua yhtä hyvin vaikka huomenna tai ehkä vasta muutamien vuosien päästä, mut joka tapaukses kissa tuskin kerkiää elää ns. täyspitkää elämää :( Huoh. Mä ku olin kuvitellu, että saisin juhulia omia nelikymppisiäki viä Kessun seuras, mut ny kai saa olla onnellinen, jos tuo kissa kerkiääs mun kolomikymppiset nähärä...

No, tilanne ei onneks kaikesta paskuudestaan huolimatta ihan megapaskalta näyttäny viä täs vaihees, ku Kessulla ei oo ollu mitää havaittavia oireita, eikä syränkalustokaa ollu ihan läpimätä. Paria lääkettä se ny joutuu ruveta popsihin, maharollisten oireitten esiintymisen ennaltaehkäsemiseksi / lykkäämiseksi, ja sen lisäksi täytyy vaan toivoo parasta, että tauti etenis niin hitaasti ku vaan ikänä maharollista.

Niin juu, ja mitää suolasta ei saa Kessulle enää antaa :D Eipä ny sillä, että me sitä oltaas kovin suolasis evähis pirettykää, mitä ny makupaloina se sillon tällön on saanu jotaki ihimisten pöperöitä. Mut ny ei enää auta kerjätä, ku joku muu mussuttaa kinkkua, tonnikalaa tai vaikkapa sipsiä :P

Jep jep, ehkä tästä viä joku päivä jaksaa heittää hurtimpaaki huumoria, ny ei vaan viä paljoo naurata. Mut kaipa tää alakuvitutus menee tästä ohitte eikä tuommosta tautia silleen eres ajattele, niin kauvan kun ei se anna erikoisempia merkkiä ittestänsä.