Hei, sinä pikkujäpikkä siä mun mahani sisällä!

Täs olis enää semmonen noin kuukausi, plus miinus pari viikkoo suuntaansa, ku me tavataan ihan livenä. M'ollaan täs isäs kans sua ventattu ihan kaikes rauhas, ja ny rupiaa se lysti olehen sen verta vähis että alietaan olla vähitellen hiukka jo malttamattomia :D

Sovittaasko ihan enste pari juttua. Täs vaihees olis kauhian kiva, että menis tää loppuki yhtä hyvin ku tähänki asti, niin että lupaaks tulla mailmahan maharollisimman terveenä? Tai kunhan ny lupaat jäärä henkiin, ni seki jo auttaas kummasti. Vastineeks mä lupaan sitte PITÄÄ sut hengis, ja maharollisimman terveenä! Ja eikähän isäs auta siinä hommas kans, niin että jos jotenki epäilyttää että onkohan tuosta ämmästä mihkää, ni ei hätää, ei täs ihan kaikkia vastuuta sun hoivaamisestas oo yksin mulle sälytetty :)

Mä ku oon vähä semmonen, että mä uskon vasta ku mä näen, jos ny ihan viä sittekkää, ni mun on kauhian vaikiaa suhtautua luottavaisin mielin siihen, että kaikki menis oikeesti hyvin lopuksi. Tai mikä pirun loppu se on, siitähän kaikki vasta alakaa! Mulla olis monenmoisia suunnitelmia sun varalles, mut mua arveluttaa hehkuttaa niistä viä täs vaihees, ku tekee mieli vaan kattoo pala kerrallansa eikä suunnitella kovin pitkälle, ettei sitte tulisi kovin lujaa takkihin jos hommat ei meekkää niinku olis toivonu. Mut toisaalta, mä voisin luetella ny ainaki muutaman jutun, mitä mulla on mieles, ni jos se sais tän mailman kuulostaan semmoselta paikalta, että tänne kannattaa tulla.

Ens alakuun susta ei taira viä kauhiasti olla leikki- ja harrastuskaveriksi, jos ei nukkumista ja syömistä lasketa harrastuksiksi? No joo, kyllähän syöminen on hauskaa hommaa, eli sitä lystiä mä kyllä lupaan järjestää ja sillä varmaan päästään alakuun.

Mutta kun susta tulee isompi, ni mä leikin sun kans leegoilla. Ne on semmosia muovisia rakennuspalikoita. Enste sun täytyy tosin alottaa semmosilla isoilla leegoilla, niis on pienin palikkakoko varmaan jotakuinki sun nyrkin luokkaa. Mut sitte isompana ku oot ohittanu sen vaiheen, että kaikki ryönä pitää koittaa syörä, saat siirtyä semmosiin pieniin leegoihin. Mun vanhempien tykönä on semmosia yks iso laatikollinen, mä ja mun veljeni leikittiin niillä kakaroina. Mä meinaan omia sen looran ittelleni, tai siis tietysti sulle, ja sitte me voiraan rakennella kaikenmoista hauskaa.

Me ku meinataan kesän korvilla muuttaa täältä citystä maalle, oikeen suorastaan mettään, ni sut täytyy tietysti opettaa viihtyyn siä. Ja sama juttu isäs vanhempien mökin suhteen, siä käy aika pitkäks jos ei osaa hyöryntää sikälääsiä huvittelumaharollisuuksia. Eli sut täytyy opettaa kalastaan. Se on varmaan enempi isäs heiniä. Sitte mä voin opettaa sut tunnistaan kaikenmoisia lintuja, kukkia, sieniä ja kaikenmoisia luonnon örvelöitä muutenki. Usko tai älä, mun lempikirja sillon ku mä olin pieni, oli sienikirja! Maharat ajatella, että voi jeesus, on sullaki ollu ankee lapsuus, eikö porukkas oo sulle muuta lukemista voinu antaa? Mä lueskelin jopa niitä sienten latinankielisiä nimiä siitä kirjasta ja sitte mä haahuilin meirän pihas, leikin tieremiestä ja jakelin meirän puutarhasta löytyville kasveille omakeksimiä latinankielisiä nimiä. Emmä ny kerro tätä sen takia, että mä haluaisin että susta tulis yhtä kajahtanu ku musta. Mä vaan meinasin, että mä en suunnitellu hukuttavani sua mihkää trendilelujen mereen, vaan haluan näyttää että elämäniloo löytääkseen ei tartte hamstrata kaikenmaailman hömpötyksiä eikä juosta joka perhanan karkkimaas.

Isäs repertuaarista löytyy muute kalastuksen lisäks monenmoista muutaki taitoo, mitä sä voisit opetella. Niinku vaikka joku nuotion sytyttäminen. Mut älä ota siltä oppia tupakin sytyttämiseen! Ennemminki voisit jostain omaksua semmosen päähänpinttymän, että kunhan opit puhuun, ni voisit käskiä isäs lopettaa koko kessuttelun. Mä voin vaikka opettaa sua, eli harjotellaan silleen että kun sä päästät suustas ekan kokonaisen lausees, ni sen sijaan että se lause olis joku "kissa leikkii" ni sä voisit olla fakiiri ja täräyttää, että "tupakki tappaa"!

Kissoista puheenollen, kun sä asetut taloksi ni tää on mun ja isäs lisäks sua vastaanottamas myös kaks kissaa. Tai no voi olla et menee hetken ennenku sä näet niistä vilaustakaa, saattaa olla että ne peliästyy sua ja menee jonku aikaa, ennenku ne tajuaa että s'oot tullu jääräkses ja ettei sua tartte säikkyä. Eikä sunkaa tartte säikkyä nuota kissoja, ne on ihan mukavia kavereita! Mut ei niitä saa sitte kiusata, ne ku ei oo mitää ittestään liikkuvia pehemoleluja. Sama tietysti toisinpäin, eli mä tuun huolehtiin ettei kissat kuvittele että sua sopii sörkkiä niinkus lystää.

No joo, okei, nuo on ny viä aika kaukasia asioita nuo leegotouhut, kalastamiset sun muut, onhan täs toki paljo ohojelmaa ennenku päästään tuonne asti. En mä mitenkää halua sanoo, että voi ku syntysit jo valamiiksi vaikkapa viisvuotiaana. Kyllä mä orotan innoissani, että mä saan sut tuolta "sylin sisäpuolelta" tähän ulukopuolelle just sen kokosena rääpäleenä ku ootki, orotan että saan kattella sua ja ettiä susta piirteitä jokka on ku suoraan mun tai isäs naamataulusta revästyjä ja erityisesti haluan nähärä, minkä värinen tukka sun päähäs kasvaa - tuleeko susta blondi vai punatukkanen :D

Orotan myös, että miten mä itte pääsen jyvälle sun kans elämisestä. Sen mä vaan sanon, että jos sä oot aiva pöllähtäny siinä vaihees ku pääset pois mun mahastani, ni mä en taatusti oo yhtää sen vähempää pihalla! Mut otetaan siitä sitte meirän perheen yhteinen projekti, ku mä, isäs ja sä opetellaan elähän kolomen kimpas. Älä ny säikährä, mutta mä en tosiaankaa oo käyttäny tätä sun orotteluus kulunutta aikaa pelekästään lukemalla vauvojen käyttöohojeita, mutta onhan niitä uusia ihimisiä tehty sillonki ku ei oo lukutaitoo keksittykää! Niin että eikähän me pärjätä! Otetaan vähä seikkailumieltä, maalaisjärkee sekä ripakopallinen rakkautta ni kyllä me niistä aineksista saaraan ihan varmaan leivottua sulle hyvät elämän eväät :)