Parin viimesen viikon aikana on osottautunu, että kotona on hyvä olla tuotuna jotaki kahavipöytään kelepaavaa (vähintään keksipaketti) sekä jukurttia. Tottahan sitä elääksensä tarttee paljo monenmoista muutaki, ja varsinki ny ku on vauva talos, on joutunu osteleen kaupasta mitä kummallisempia tuotteita, minkä olemassaolosta ei välttämättä aiemmin oo ollu hajuakaa. Mut nää pari mainittua on havaittu käteviksi arkielämän helepottajiksi parillaki tavalla.

Ennen en paljoo viittiny vierasvaran verukkeella hamstrata kaappiihin mitää herkkuja, koska sen verta harvakseltansa meillä on tavannu käyrä kahavivieraita niin että mun vierasvarat harvemmin kerkes vieraita nähäräkkää ennenku mä olin jo syöny kaikki pois. Mutta ny, ku kaverit ja sukulaaset käy kattomas vauvaa ni kaapis on ollu varattuna ainaki paria sorttia hyvää ni on jotaki mitä pistää pöytähän vieraille, eikä tartte lyhkäsellä varotusajalla lähtiä kauppaan. Tää perheellistyminen ku tarkottaa myös sitä, että lyhyes ajas on turha eres YRITTÄÄ päästä mihkää, sen verta tehokkaasti tää muksu jarruttaa kaikkee menemistä. Tuntuu, et jo pelekkää vessas käyntiä täytyy suunnitella ainaki puolen tuntia etukäteen.

Ja sitte tuo jukurtti. Kerroinki aikasemmin, kuinka meirän Kessu pistettiin syränlääkekuurille. Ja kuurin pituus on tällä tietoo elinkautinen. Ens alakuun syötettiin sille lääkkeet vanhalla tutulla konstilla, eli väkisin, ku nuo kissan perkeleet on semmosia juonia, että ne aavistaa jo suunnilleen erellisellä viikolla, että joku jossain suunnittelee lääkkeen antoo, ja sitte ne osaa kiertää kaikki koukut mitä niitten huijaamiseksi koittaa viritellä. Mut ihime tapahtu täs yks päivä - koitettiin muussata Kessun päivittäinen nappiannos (semmonen nanomillin kokonen murunen tabletista) jauhoksi ja sössättiin se jukurttiin ja kuinka ollakkaa, tämä "herkkupala" meni täyrestä ku väärä raha! Niinpä ny on talouresta löyryttävä jukurttia joka päivä ni on kissan lääkitteminen heleppoo ku heinänteko - ainaki siihen asti, kunnes Kessu älyää tulleensa kusetetuksi.

Taisin tua mainita jotain kaapis makaavan vierasvarakeksipaketin katoavaisuuresta, ja niinhän siinä on nykki käyny ettei meirän viimeaikasistakaa kahavipöytään varatuista tarjoomuksista läheskää kaikki oo ehtiny kahavipöyrälle asti. Osasyy on se, että mä havaittin, että jokku keksit, ainaki semmoset kauralastutyyppiset, on ihan törkeen hyviä kun ne dippaa jukurttiin. Vaniljajukurtti on tähän tarkotukseen erityisen sopiva dippimateriaali.

Mut miten jukurttiin sotkettujen keksien mässyttäminen taas liittyy arkielämän helepottamiseen? No siten tietysti, että välillä iskee niin helevetinmoinen makiannäläkä että vois vaikka tappaa joku saaraksensa eres vähä jotaki nannaa, ja ettei uhriksi valikoituisi kukaa täs kämpäs oleilevista tyypeistä ni onhan se paree että saan herkkuhetkeni iliman, että tulee ruumiita :D

Huoh. Ihimeen paskaa läppää sitä tuottaaki vaikka on kaks yötä nukkunu kohtuullisen hyvin - jos hyvin nukutuksi yöksi lasketaan se, että muksu on heränny syömään 2-3 tunnin välein... Lähinnä se on teheny parista yöstä hyvän, että jätkä on myös nukahtanu välittömästi uuresta kunhan on saanu syöräksensä, eikä mun oo siis tarvinnu valavoo esim. paria tuntia ku pikkumies on päättäny että keskellä yötä on ihan hyvä hetki vähä viettää laatuaikaa äitin kaa :P