Viimme viikonvaihtees vietettiin pojan nimiäisiä anoppilas. Päivä suju mukavasti, pöytään saatiin laktoositonta tarjottavaa (eipä pöyräs lopulta muunmoista eres ollu!) ja poika käyttäyty ihan siivosti eli ei mitenkää ylenpalttisesti rähäjänny eikä puklannu / kussu pukuansa täyteen heti kättelys :) Tilaisuus verettiin läpi iliman sen kummempia seremoonioita, pojan huolella salailtu nimi paljastettiin vieraille ja taisi se ainaki osalle tulla yllätyksenä, vaikka Rami oliki sitä nimee vahingos möläytelly monehen kertahan ennen juhulia. Ramin sisko ja mun veli oli pyyretty kummeiksi.

Etukäteen olin miettiny paljoki sanottavaa mitä tuli pojan nimivalintaan, mutta enpä siinä tilantees saanu suustani montaakaa sanaa. Alakuperäsenä ajatuksena oli tempasta lapselle joku luontoon viittaava nimi, ja tyttölapselle se oliski ollu heleppo ku kalenteri notkuu Kukkaa, Marjaa, Ruusua, Varpua, Kieloa, Pilviä ja ties mitä, mutta pojalle tarjonta oliki huomattavasti niukempaa. Ei oikein ollu tarjolla muuta joku Otso, Kuisma ja Terho, eikä niistä oikeen mikää sytyttäny.

Josaki vaihees keksin, että Sisu se olis vallan mainio nimi ja tuosta jo vähä innostuttiinki, mutta sitte Ramin yks serkku kerkes nappaahan tuon nimen poijallensa, eikä me sitte viittitty valita samaa, ku olis sitte sukunimee myöte ollu samannimiset mukulat. Mut eräs kaunis päivä se älynväläys iski ku selailtiin kalenterista nimivalikoimaa ja ruksittiin sieltä potentiaalisia vaihtoehtoja. Nimiluettelon loppupuolelta se pomppas silimille: URHO! Jee, mahtavaa, vähä samanhenkinen kun Sisu, kunnon suomalaasen äijän nimi!

Että semmosta. Eipä niistä pileistä oikeestaan sen enempää, vaan suunnataan katse kohti seuraavia kinkereitä, eli pääsiäistä! Perinteisesti käännetään taas nokkamme Isojokee kohti vanhalla tutulla kokoonpanolla, mitä ny tänä vuonna on tuo yks minikokonen juhulija (ks kuva) uutena porukas!