Aina välillä täytyy jostaki keksiä jatketta tälle plokille, ja ku vihiroon sain vauvanki unten maille, ja kerkesin syörä aamupalaaki, ni kiriotetaanpa vaikka siitä, minkämoinen on meirän tyypillinen päivä.

Alotetaan vaikkapa ehtoosta siitä hetkestä, ku jätkä saaraan nukkuun. Rami on siinä vaihees jo vetäytyny sohovalle maate ja mä lyön pojalle tissiä suuhun ja toivon, että se nukahtaas siihen. Aika monena ehtoona se onki toiminu, eikä oo tarttenu tapella nukahtamisen kans sataa vuotta, niinku joskus saattaa käyrä. Eileen esimerkiks poika nukahti yöunillensa jo tuos puoli kymmenen aikaan ja sehän oli niin aikasin, etten mä itte saanu viä siihen aikaan unta!

Yöt menee pääsääntösesti niin, että parin, parhaimmillaan kolomen tunnin välein pikkujäbä alakaa vikistä siihen malliin, että jos ei kohta tuu ruokaa ni tuleepahan ainaki helevetinmoinen huuto. Sitte vaan maitohinkki esiin, poika syö ja ideaalitilantees nukahtaa siihen tissin viereen. Erellisyönä siihen tissin viereen nukahti kyllä ensin äiti, poika tais jäärä siihen viä valaveille pällisteleen ku mä vetelin jo sikeitä, ja parin tunnin päästä heräsin vain toretakseni, että jaaha on se muksuki sentäs nukahtanu. Sitte rintsikat takasi päälle ja unta kuulaan siihen asti, kunnes olis taas pikkusintti syönnillänsä.

Viime yönä puolestansa kävi niin, että ku klo 3 vaihroin pojalle vaipan ja syötin, ni ei ollukkaa nukkumisesta mitää tietoo! Enste valavottiin neljään ja päätin koittaa taas tissitainnutusta ja se jo näytti toimivan, mut ei vaan perkele sittekkää vaan tarvittiin viä puoli tuntia valavomista ja kolomas tissittely, ja sitte vasta oli sopiva hetki jatkaa unia. Niin et näin se aikanen nukkumaanmeno vissiin sitte kostautu :P Mut onneks loppuyö meni muuten normaalisti, tai no ei tuos vaihees ny paljoo yötä ollu jäljellä enää. Niin, ja mikä olikaa se normaalin määritelmä..?

Yöunet julistetaan yleensä päättyneeks tuos klo 6-7:30 vaiheilla, minkä jäläkeen seuraa vähä valavomista, vaipanvaihtoo ja syöpöttelyä, minkä jäläkeen taas uni maittaa tunnin, pari. Nää pojan aamu-unet onki mulle touhukasta aikaa, täytyy syörä aamupala ja teherä vähä kotihommia, ja jos vaikka on menos ihimisten ilimoille josain vaihees päivää ni täs kohtaa voi vaikka vähä kammata naamaansa jos ei halua näyttäytyä julukisesti minkää riihipirun näkösenä. Mut aiva aukotoon tuo jätkän aikataulu ei tietenkää oo täskää kohoren, niinku tänä ja eilisaamuna ku uni rupes kelepaahan vasta lähempänä kymmentä, ku parhaimmillaan aamunokoset otetaan jo kahareksan aikaan. Rupes jo hiukka heikottaan, ku pääsin aamupalaan käsiks verrattain myöhään...

Ehtoopäivään asti elo onki tätä syömisen ja nukkumisen vuorottelua, ja sopivasti ku Rami tulee töistä, on hyvä hetki vaikka kitistä ja napista välillä, ja olla niin peevelin hankalasti nukutettava :D Mut pahin känkkäränkkävaihe alakaa yleensä tuos klo 18-19 jäläkeen, sillon mikää täs mailmas ei oo hyvin: ei nukuta, näläkä ehkä olis mut ruoka ei meinaa maistua tai sitte tissin / pullon ääres vaan riehutaan, ja ku on pienen hetken syöty ja viis minuuttia kitisty, olis tas näläkä ja sitä rataa... Toisina iltoina poika nukahtaa hetkeksi niin että vanhempansa pääsevät oikeen yhtenä käymäs suihkus, mut toisina iltoina ei puhettakaa moisesta.

Seuraavaksi kello alakaaki olla sen kymmenen tai ykstoista ehtoolla ku jätkä on moninaisten vikinöitten jäläkeen tarpeeksi väsyny rauhottuakseen tissin kautta nukkuhun. Tai sitte ei.

Eli mitä tästä opimme - tuon otsikon vois samantien heivata hittoon ja toreta että ei täs elämäs tätä nykyä oo semmosta asiaa ku "normaali päivä", ellei sitte normaaliksi lasketa semmosta, että mitä tahansa voi tapahtua tai olla tapahtumatta, eikä mitenkää voi ennakolta arvailla, mitä mihkäki aikaan on meneillään. Eileen luotin kovin siihen, että aamulla poika nukkuu ja saan rauhas pistää itteni kasahan ja laitella pyykkitiskiä sun muuta pikkuhommaa alta pois ennenku piti lähtiä vähä kyläälyreissulle, mut enhän mä saanukkaa tota nukkuun niinku olin kuvitellu ni meinas tulla vähä perkeleenmoinen kiire. Ehkä jopa ihan epätoivo meinas iskee ja aloin olla varma, että täs kohta tartte lähtiä yhtää mihkää ku kello oli vaikka mitä, jätkä vaan kirkuu nälkäänsä viirettäkymmenettä kertaa, omasta aamiaisesta ei tietookaa eikä päällä ollu kylypytakkia kummempaa. Mut oli se vaan hyvä, että rupesin jo about kuurelta aamulla valamisteleen klo 11 tapahtuvaa kotoopoistumista, ni ei menny aiva mönkään se lähteminen.

Saa nähärä, mitä siitä tulee, ku pitäs huomenna lähtiä vähä pitemmälle reissulle, eli viikonlopuksi Isojoelle. Pitää ruveta jo tänään tekeen kaikenmoisia ennakkotoimia, ja ehtoolla varmaan huomataan että neki olis pitäny alakaa jo vähintäänki tiistaina...