Vituttaa niin että täyty pari näppärää munansaannosta "piilottaa" tohon otsikkoon.

Eileen poika tuupattiin Ramin porukoitten (jotka nykyään tottelevat myös nimiä "Mummi" ja "Ukki") hoteisiin ja käytiin kattelemas vaatteita niin pojalle ku mullekki. Pojalle oli kuteet äkkiä kattottu, meinaan hakuses oli juhulatamineet ens viikonvaihteen nimipileisiin ja mulla oli tieros yks putiikki, mistä tiesin löytyvän kivoja lastenvaatteita ihan minikokosia pukuja myöte.

Sitte luulin myös tietäväni sata putiikkia, mistä löytyys ihan kivoja paitoja mulle ittelle. Ainaki mä olin tua viimme vuoden lopulla rekisteröiny, että vaatekaupat oli tietenki just sillon täynnä kivannäkösiä ja -färisiä vaatteita, ku ei voinu tavallisista vaatteista möhömahan kans eres unelmoira.

Mä oon ollu viime aikoina kovin hurahtanu violettiin väriin ja joka kauppa pursus just sitä, mutta ilimeisesti 3.2.2010 eli ton jätkänpätkylän syntymäpäivänä kaikista kaupoista korjattiin violetit vaatteet pois, korkeintaan alehyllyihin jätettiin muutama säälikappale kokoja XXXS ja XXXL. Eileen ei siis vaatekaupoos näkyny violettia muutaku mun naamas, ku mä kiukusta kihisten koitin löytää jotaki ostettavaa!

Mä oon ilimeisesti niin pahasti puronnu kärryiltä, että mun oli oikeen vaikeuksia jopa keksiä muutamille kaupoos näkemilleni retuille käyttötarkotusta! Eräski paita sisälsi niin monta reikää, mutkaa ja poimua etten mä ainakaa olisi tienny, mistä kolosta siihen paitaan puikahretaan sisään ja mistä pökätään pihalle käret, pää jne. Toisaalta, en mä siihen loimeen olisi eres mahtunu, ni eipä tarvinnu sen enempiä miettiä että mitenkä se lumppu olis toiminu.

Siis miks pitää olla tämmönen lyhyt ja pönäkkä tatti? Kaikki vaatteet ku on suunniteltu riisipuikoille, ja toises ääripääs on tarjolla vaan telttoja, jos meet johki isojen tyttöjen osastolle pyöriin. Toisaalta eilinen vaatekauppakierros sai mut miettiin, että vaikka edustaisinki riisipuikkosakkia, en välttämättä sittekkää olisi hirveesti löytäny ittelleni mitää mieluisaa, just sen takia että ihanat violetit vaatteet oli käyty korvaamas jollaki saatanan ällöttävillä pastellisävysillä hörhellyksillä taikka sitte vaatekappaleet ittessään oli niin omituisen näkösiä ja mallisia, että hyvä kun ne vaatteiksi tunnisti (vrt. erellises kappalees kuvailemani paita).

Se etu tietysti olis, jos olis laiha, ni kehtais paremmin kekkaloira ihimisten ilimoilla iliman vaatetusta, ku ei kerta löyrä mitää päällepantavaa :P Mutta laiha mä en oo enkä ikänä laihaksi tuu, ni täytyy keksiä joku muu konsti seleviytyä tästä vaatekriisistä. Oikeestaan mä sen jo keksinki: ostin nimittäin eileen ittelleni pari kirjaa. Eli sen sijaan, että koittasin turhaan juosta vaatekaupoilla, mä rupeen osteleen kirjoja ja linnottaurun kotio niitä lujeskeleen, enkä lähäre enää koskaa ikinä mihkää ulukomailmahan. Kirjoja saa varmaan kätevästi netistä, ni ei tartte miettiä eres sitä, mitä pukis päällensä kirjakauppareissulle!

Onneksi just tuos kesän aluus päästään muuttahan sinne perämettähän, eipähän tartte itkee ku ei oo mitää kivaa kesävaatetta mihkä verhoais tän ruhonsa vaan voin huoletta vetää vaikka lainapeitteen päälleni ja viilettää menehen kotopihallani... mut varmuuren vuoksi hiippailen vaan takapihalla siltä varalta, että jompikumpi tulevista naapureista sattuus näkehen.