Vauvoilla ei oikeen kaikki aistit toimi viä ihan täyrellä höngällä. Mut eipä hätää, nää pienet puutteet korvautuu eräänlaisella lisäaistilla! Sitä kutsutaan "näin-pilaat-äitisi-viimeisetkin-säälittävät-yritykset-keskittyä-hetkeksi-itseensä"-aistiksi.

Kuten aiemmin oon jo torennu, vauvan saa heti älähtään jos kuvittelet saavas nauttia lämpösen ruuan tai juoman rauhas. Eräs tuttava sanoki, että ainua asia, minkä vauvan äiti kerkiää syörä lämpösenä, on jäätelö. Eli tuon lisäaistin toimintaan kuuluu jonkulainen lämmön havaitteminen. Samoin se aisti reagoi herkästi myös äidin paskahätään, eli ihan taatusti vauva räjähtää kauhiaan parkuun just ku täysistunto on alakamaisillaan!

Vauvan lisäaisti on oikeen ääriherkkä myös vähä vähemmän tärkeille äidin haihatteluille, eli jos lapsi nukkuu ja äiti meinaa käyttää tilaisuuren hyväksi ja keskittyä hetken ihan vaan oman mielenvirkeytensä vaalimiseen, ni lisäaisti karkottaa sillon vauvan unet huit helevettiin ja kas näin - voit unohtaa tv:n kattelun, nettisurffailun, meikkaamisen tai minkä tahansa muun kauneudenhoitotoimenpiteen ja niin edelleen.

Lisäaistin avulla vauva pystyy myös torppaahan äidin aktivoitumisen kodin ulkopuolella. Eli jos on päässy käymään semmonen vahinko, et äidillä on meikit naamas ja vaatteet päällä ja ehkä jopa vähä ruokaaki mahas ja se onneton keksii, että pistänpä mukulan vaunuihin ja lähären kävelylle kaupungille, ni semmoset haaveet kannattaa jo unohtaa ja on turha poistua uluko-ovesta, koska siitä samasta ovesta saa hetken päästä luimistella häntä koipien välis takasi tupihin.

Sain tuos jokunen hetki sitte muksun syötettyä ja vaipan vaihrettua ja keksin, että lähärenpä kaupungille vaunutteleen. Siinä sais kolome kärpästä yhyrellä iskulla: vauva sais nukkua kunnon unet raikkaas ulukoilimas, itte sais vähä liikuntaa ja lisäks vois kiepasta paris kaupas! Täyrellinen idea - poikahan nukkuu aina niin makiasti vaunuus! Ja vitut.

Yleensä vaunuttelu menee niin, että aluuksi poika kitisee vaunuihin joutuesansa, mut rauhottuu pihalle päästyänsä. Tänään meniki päinvastoin, eli poika meni tyynenä vaunuihin ja rupes karjuun vasta pihalla. Eikä rauhottunu millää helevetilläkää, vaan alta aikayksikön saatiin palata kotio. Ja mitä tekee poika vähä ennen kotiovee? No nukahtaa.

Kotona aattelin, että jatkakoot sitte uniansa parvekkeella, eherinpä sill'aikaa vaikka tilittää nettipäiväkirjaan kuinka vauva-arki osaaki olla aina niin ratkiriemukasta. Arvakkaa, eherinkö kiriottaa tätä loppuhun ennenku poika heräs uniltansa?!