Alotetaanpa ny oikeen kautta rantain tämäki juttu. Eli kun mä pamahrin paksuksi, ni neuvolas tierettiin kertoo, että mä sekä mun siivellä myös Rami päästään jonon ohi hammaslääkäriin, että olis sitte leegorivistö kunnos ennenku päästään lääppiin lastamme ja tartuttaan sille omia hammaspeikkojamme. Mä en tarvinnu ku pari hassua visiittiä hammaslääkärin piinapenkis, mutta Ramin leegoremontti saatiin päätökseen vasta tällä viikolla, ja mukulaki on ny jo perkele sentään kohta kolome kuukautta vanaha!

Enste Rami sai hypätä sen seittemän kertaa paikkauttamas hampaitansa, ja loppuhuipennukseksi siltä revittiin pois pari viisaurenhammasta, joista jäläkimmäinen leikattiin pois tän viikon tiistaina, ja siitä hyvästä Rami sai loppuviikon sairaslomaa. Miesparka oliki kyllä hyvin saaneen näkönen, nimittäin turpiinsa saaneen, kun hammasoperaation jäläkeen poski oli ku ahaneella hamsterilla. Niinpä oli aivan pakko lähtiä koittahan, olisko raikkaalla meri-ilimastolla molloposkia tervehryttävä vaikutus ja keskiviikkona suunnistettiin Houtskäriin.

Vähä jännitti, että saako siihen mökkeilyyn minkäämoista lomailun tuntua kun on tuo natiaanenki messis, mutta olipa mökillä Ramin porukatki niin jäi siä vähä aikaa kaharenkeskiseenki hengailuun ku sai välillä tuupata Urhon mummin ja ukin valavovien silimien alle :) Eli reissu meni pääosin ihan mukavasti eikä mökin haasteelliset olosuhteet ollu lapsenhoidon kannalta ylivoimaset. Ehkä uskalletaan lähtiä sinne uurestaanki, ja kesämmällä luulis olevan viä helepompaa, ku ei oo huolta mökin lämmityksestä.

Ainua miinuspuoli reissus oli se, että poikamme päätti alottaa uuren harrastuksen. Jätkä oli tietysti ihan fiksu, ku valitti semmosen lajin, jota saa harrastaa ihan ilimatteeksi, mutta aina ei lapsen mielenkiinnon kohteet saa vanhempia riemastuun, niinku esim. kaikki isät ei heitä hattua ilimaan jos poika haluaa ilimottautua ratsastus- tai balettitunneille. Meirän Urho päätti innostua taistelulajeista, ja tämä onki semmonen laji misä kuuluu huitoo ja potkia niin saatanasti, unohtamatta tietenkää korvia vihilovia taisteluhuutoja! Ja lajin nimihän siis on Iltapöffääly, ja päämääränä siinä on taistella yöunta vastaan kaikin keinoin!

En tiä mikä Urhon johoratti tän kyseisen lajin pariin, eikä se valitettavasti jääny miksikää lomavillitykseksi, vaan harrastustoiminta on jatkunu kotonaki mökkireissun jäläkeen. Eli ku tulee yöunien ja iltasyöminkien aika, alakaa sen päivänen huuto ja mesoominen, että oksat pois ja kunhan jätkä on rähäjänny ittensä umpiväsyksiin, vasta sitte se syöö ja sen päälle viimmeen simahtaa.

Oon tullu siihen tulokseen, että tää johtuu joko siitä, että Urhon mielestä mä ja Rami vaan ollaan niin ihania ihimisiä ettei niistä millää haluaisi erota yöunien ajaksi, tai sitte toinen ja torennäkösempi vaihtoehto on se, että tulevat yöt jotenki vaan aharistaa, ehkäpä siksi että yöllä kumminki iskee näläkä sen pari kolome kertaa, eikä siihen oo tarjolla muuta helepotusta muuta ku jotaki rutikuivaa tissiä, josta ei väsyneenä jaksa imuuttaa ku pari tippaa ja ei kai sen voimmalla ny kukaa jaksa nukkua kauvaa, ja kohta täytyy taas herätä uuresta ja joutuu sen saman peevelin tissin viereen makaahan näläkäsenä.

Aivan, meillä siis ei enää oikeen tuo imetyshommeli käy ku elokuvis. Eipä luulisi, että mä viä imetysajan aluus sain luovutettua mölöö TYKS:iin. Ny ei meinaa piisata eres oman mukulan tarpeisiin. Tai ehkä riittäs, jos jaksais olla imetyskoneena non-stoppina, mutta olis se tavallaan mukavaa keriitä päivän aikana tekehen jotaki muutaki ku roikottaan poikaa tissin pääs. Tänä aamuna jätkä teki viä sellasenki piristävän tempauksen, että se KIELTÄYTY tissistä! Millanen mies semmosta tekee?! Mä olin siinä kohtaa aiva valamis lyömään hanskat tiskiin ja sanohon, että herra on sitte hyvä ja hakee ruokansa vaikka Hesburgerilta jatkos ja hyvin sujunu viikonloppu oli saamas surkiaa lopetusta, ku mä olin aivan ku maani myyny onneton hylykiö :(

Onneksi fiilis kuitenki siitä hiukan nousi, ja pakkohan sen oli nousta, kun ei se ainakaa olis voinu enempää laskiakkaa! Elämän koulun kurssi "kaaoksen alkeet" siinä tuli suoritettua, ja kurssiin liittyy kuulemma monta suosittua jatko-osaa. On tää perheenäidin elämä semmosta vuoristorataa välillä, ettei Särkänniemestä eres löyry mitää vastaavaa.