Muuttokaaos se vaan jatkuu, mut vähitellen rupiaa näyttähän siltä, ettei lopullista siirtymää Turusta Maskuun tarttisi enää hirviän kauvaa orotella. Ja toivottavasti tämä vaikutelma pitää paikkansa, ni pääsis vihiroon asuhun sitä omaa tupaansa pois toisten nurkista. Urhoki on pian näyttäny mummille ja ukille kaikki "parhaimmat" puolensa niin, ettei ne varmaan ota sitä yökylään seuraavaan 20 vuoteen.

Tänään mulla ainaki on ollu pinna niin saatanan kiriällä, kun on tuntunu että teen mä mitä vaan, ni Urho huutaa ja ku tulee joku muu tekehen ihan samat taikatemput mitä mä just yritin, ni yhtäkkiä jätkä onki ku itse auringonpaiste. No, jos en tuntenu itteeni kovin tarpeelliseks äitinä, ni yritin tuntee olevani Maailman Tärkein RemonttiReiskatar ja leikin auttavani Ramia yhyren huoneen tapetoimises. Tämä tapahtu siis siten, että Rami tapetoi ja mä lähinnä tuijotin vieres ja kyselin typeriä. No saimmä vähä liisteriäki levitellä tapeettien kääntöpuolille, eli ny voin rehevakkaasti sanoo että mä oon kans remontoinu tätä tupaa niin perkeleesti!

Jos ny en sisätilojen remontoinnis oo mikää fakiiri, ni sitävastoin pihahommiin mä kyllä kävisin mieluusti. En siis väitä olevani pihatilos yhtää enempi fakiiri ku sisälläkää, mut pihatyöt vaan KIINNOSTAIS enemmän. Mut ku on tuo vähä päälle puolimetrinen jarru mukana, joka rupiaa uluvoon heti kun mä vaan ajattelenki ryhtyväni johki hommahan, ni reiraa siinä pihaas sitte.

Välihin oon onneks eres ehtiny vähä silimäileen, että mitähän kasvia siä puutarhas oikeen kasvaa. Monenmoista pusikkoo sinne on istuteltu, ja kun ny vaan näkis, minkämoista kukkaa mikäki puska tuottaa, ni olis helepompi päättää, mikkä niistä on viimmeestä kesää hengis! Ku ei sitä ny pienillä nurmitilikuulla tartte olla vierivieres sadan erimoosta rehua.

Yks päivä havaattin, että meirän neljästä omenapuusta yks onki kirsikkapuu. Ehkä. Voi se meinaan olla luumupuuki, tai tiä vaikka olis humpuuki! Kukkihin se joka tapaukses on rupiamas ihan näinä päivinä, ja kaipa tuonnempana selekiää, mitä kärsimysherelmiä se oikeen suoltaa.

Ny ku meillä on oma puutarha, ni Rami innostu eräänlaisesta luonnonsuojelusta. Se perusti Puutarhatonttujen Vapautusrintaman! Joittenki omituisten käänteitten kautta meirän huushollista tuli vuosia sitte joku hiton hylättyjen puutarhatonttujen adoptiokoti, ku sekä äiti että Jaakko onnistu ujuttaan meirän huostaan omat puutarhatonttunsa. Mut puutarhan puuttees tontut sai värjötellä parvekkeella. Mut nyt Rami oli viimein päästäny tontut irti, ja  niinpä toinen oli kipittäny kyhyjöttään viinimarjapuskaan ja toinen on nähty hengaamas tuijapensaan alla!

Olis vaan viä tosiaan yks tonttu, joka kans haikaalis sinne puutarhaan tonkiin, nimittäin meikäläänen. Kuulostaa ehkä hullulta, siinä ku normaalit ihimiset laittaa lapsensa hoitoon jotta ne pääsis juhuliin ja / tai kutehen puolisonsa kans rauhas, ni mä haluaisin pistää Urhon mummolaan päästäkseni pihahommiin! Enpä jäisi sitte sanattomaksi, ku Ilkka Kanerva laittaa mulle tekstiviestiä ja kyselee: "Oletko pitänyt puutarhasi kunnossa?" :D