Murphyn laki, se se on semmonen juttu joka välillä ottaa vallan ihan tosissaan. Se on saanu valtaansa tän tuvan, ja tänään koko päivä tuntu nourattavan joka pikkujuttua myöte sen lain koukeroota. Eli, jos vaan joku asia suinki voi mennä päin vittua, ni se kans menee.

No lystihän alako jo yöllä heti puolenyön jäläkeen, ku viimmeen älysin könytä nukkuhun. Ei tullu uni silimään ennenku tunnin sängys kieppumisen päälle, ja ku yöllä Urho heräs syömähän, ni eipä tullu uni senkää silimähän ennenku kaks tuntia oli kulunu. Rami kyllä kiitollisesti hyssytteli Urhoo sen parituntisen ajan, ku mä olin ihan puhkiväsyksis, mutta en kai mä ny siinä mekkalas mitää unta saanu, vaikka sängys makasinki silimät kii. Niinpä aamulla naama oli ku Hangon keksi väärinpäin ku piti nousta ylähä ja valamistautua vastaanottaan kaveripariskunta plus niitten yksvuotias mukula.

Vaikka ensin vähä pelotti, että millä täs jaksaa olla sosiaalinen ni tottahan siihen vitutukseen teki hyvää saara samanhenkistä seuraa siksi aikaa ku äijät askarteli paskarteli ulukorakennukses, mutta ihanku ne muksut olis tienny että mulla oli huono päivä, ku koko päivä oli semmosta uluvomiskonserttia että voi jeesus, kun jos toinen tukki kuononsa ni toinen alotti. Urho ei eres suostunu nukkuhun juuri yhtää, se nukku päiväunia ehkä yhteensä tunnin verran, mikä on ehkä pikkusen vähä, jos parhaimpina päivinä se vetelee sikeitä viiski tuntia!

No, jos raasto äitinä oleminen hermoja ni muutenki tuntu kaikki menevän päin perseenreikää, tai ainaki tää väsyny olotila jotenki kivasti korosti kaikkia juttuja, minkä tapahtumisia ei normaalina päivänä olisi ehkä eres noteerannu. Täs kohtaa vois tietysti kysäästä, että mikähän se on se "normaali" päivä.

Plääääääääh, aaaaargh ja räyh! Murinaa ja ärinää, sekä itkupotku! Sarrrrrrja! Laukaus, laukaus! Prööööööt!

Pitäs kai mennä nukkuhun jos ei olisi huomenna ihan näin paskalla tuulella, mut toisaalta mä tartten tän jokaehtoisen hetkosen, ku mukula on nukkumas. Tää puupää halakiaas alta aikayksikön, jos ei päivän päätteeksi saisi yhtää tuulettaa kuuppaansa eres hetken aikaa. Ja on kai tää ehkä parempi tapa purkaa vitutusta, ku märäjää nettipäiväkiriaan eikä esim. rähise Ramille. Tai no oommä tänään teheny sitäki ja sain tietysti kuulla olevani mäkättäjä, mutta vittu ei kai mailmas olisi yhtää nalakuttavaa akkaa jos asiat menis jakeluhun laakista! Oli miten oli mutta näin on!

Jos huomenna viä tuntuu yhtä ankialta, ni onneks mulla on takataskus yks konsti, millä purkaa ylimäärästä potutusta. Mä ostin pari päivää sitte semmosen sähkökärpäslätkän, tommosen tennismailan näkösen. Mä onnistuin sillä käristään yhyren hyttysen täältä tuvasta ja voi että mä nautin, ku se hyttynen iski kipinää ja koko köökin täytti palaneen käry! Eli jos huomenna vituttaa ja jos Urho vaan hetkenki suostuu nukkuun, ni mä meen sen lätkän kans pihalle toteuttaan itteeni ja tappahan hyttysiä :D

No voi ny jumaliste, ny tähän tuli Simppa kiehnaahan ja se tuppas perseensä meleki mun naamahan kii. Siinäpä se, varsinaanen piste iin päälle, kun mä saan päättää tän kiriotuksen ja samate tän päivän niin, että mun verkkokalavoolle on ikuistunu kuva kissan puonreijästä.