Josko taas koittas keriitä kiriottahan jotaki, ni vois tulla sellanen harhakuva jollekki, että mun elämäs on tapahtunu jotaki! Jaa niin mutta misä ihimeen ELÄMÄS?

 

Johan tuos välis kerkis juhannuski menehen ja me läksittiin taas Isojoelle sitä viettähän. Tultiin siihen tulokseen, että meirän on vissiin pakko lähtiä tästä lähin about joka juhannus sinne, jos on mitää mielenkiintoo saara viettää eres jokunen tuokio iliman mukulaa, ku Ramin porukat on aina saaristos juhannusta juhulimas. (Ja kun äiti tän lukee, se kauhistuu ja varaa jo ny ens juhannukseksi matkan johki Itä-Navalle…)


Perjantaina Urho siis jäi porukoitten hoiviin ja Ramin kans suunnistettiin kylille, mihinä oli luvas perus grilli-sauna-känni-toimintaa. Tuo on semmonen kolomiyhteys, misä tulis huolehtia, että kaikkia asioita on suoritettu tasapainos toisiinsa nähären tai muuten ei mistää tuu mitää. Yleensä se on tietysti aina se känni, mikä lipsahtaa liiallisuuren puolelle niin, että grillaus menee vituiks eikä pääse näkehen saunasta vilaustakaa, tai jos pääsee ni kaatuu kiukaaseen tai jotain. Mut mun osalta tällä kertaa kävi ilimeisesti niin, että grillaus jäi liika vähälle.  Emmä mitää muutakaa syytä keksi sille, että oli lauvantaiaamuna niin hutera olo!


No joo joo, myönnetään että illan aikana nautittu salamiakkiviina saatto osaltaan hieman vaikuttaa siihen, että vattanpohojalla ei ollu aamulla alakuunkaa hyvä fiilis. Mut ne X kpl siidereitä, ei se kyllä niistä voinu johtua! Se ku on semmosta seurustelujuomaa vaan, kuka sitä ny juhannuksena humalan tähären jois, varsinkaa Suomes ;)


Mut niinku ne jokka uskoo kaikenmaailman kohtaloihin sun muuhun hömppään, ni vois kai ittekki kerranki sanoo, että kaikella on tarkotuksensa. Meinaan jos ei mulla olisi lauvantaiaamuna ollu niin ankiaa oloo, ni olis varmaan rieponu, ettei päässy enää lauvantaina jatkaan juhulintaa niinku suunnilleen koko muu kööri ketä perjantaina oli paikalla!


Koska tätä nykyä mun elämäs juhulintaa on jäljellä vaan murto-osa entisestä, ni turha siitä on jaaritella ikäänku täs ei olisi viime päivinä muuta tehtykää ku ryypätty. Eli keskitytään taas olennaiseen, eli tuohon pikkujäbään. Juhannuksen jäläkeen Urho on ollu sitä mieltä, että yöherätyksis LAATU korvaa määrän… mut laatua se on huonoki laatu, meinaan herätyksiä ei välttämättä oo yhtä enempää mutta jos siinä kestää tunti, puoltoista ennenku jätkän saa rauhottuun ja uuresta nukkuhun, ni olisin mä ehkä valamis vaihtaan sellasen pariin, kolomeen jouhevasti sujuvaan yösyöttöön.


Ei tää tiemmä sentäs oo mikää Urhon uus seleviytymisstratekia, vaan johtuu kaiketi jälleen kerran piinaavasta nuhasta. Ihime räkämagneetti. Mut parempi seki ku joku korvatulehrusmaratooni.


Emmä ny taira tällä kertaa saada enempää tekstiä irti ittestäni, enkä eres lapsestani. Päivät toistaa itteensä siten, että joka aamu on hiukka käynnistysvaikeuksia, muttaku saa ittensä vaan ylähä ni siitä se päivä alakaa hilijalleen rullaahan, ja yhtäkkiä on ehtoo ja toivois, että olispa ollu eres pari tuntia lisää aikaa täski päiväs, ni olis saanu jotain teheryksiki. Kuten vaikka raapustettua tylysää juttua nettipäiväkiriahan!