Oli talavinen perjantai-ilta. Olin porukoitten tykönä käymäs Isojoella. Oltiin käyty kylillä autolla ja mä istuin takapenkillä. Mulla oli mukana musta reppu ja olin just tunkemas sinne sikspäkkiä Fizzin omenasiideriä. Kysyin äitiltä, saisinko mä jäärä kylille ehtoota viettähän. Sanoin, ettei tarttisi tulla hakehen kotio, tulisin millä tulisin. Jos en saa keltää kyyttiä, ni tuun taksilla.  Mulla oli päällä musta mekko ja ohkaset sukkahousut. Äitiä arvelutti, tarkenisinko mä ulukona semmosis vaatteis, ja mä vakuutin että kyllä mä tarkenen. Äiti anto luvan jäärä ja porukat heitti mut Isojoen paloasemalle.

Ku pääsin paloaseman pihaan, siinä oliki iso, mintunvihiree puinen rakennus. Se oli joskus ollu joku kansakoulurakennus tai semmonen, mut nyt siä asuki yks Elisa, kenenkä tiän netin kautta (mutta joka oikiasti ei asu Isojoella päinkää). Myös Elisan miesystävä asu siä samas talos.

Myös Rami oli yhtäkkiä kuvas mukana, kun me astuttiin sinne talohon sisälle. Se oli aika rähäjänen paikka, mutta nää asukkaat oli halunnu säilyttää sen vähä sellasena vanhahtavana, ja ne oli vasta vähä aikaa sitte muuttanu sinne, ni silläki siä talos oli vähä viä reiraamattoman olosta.

Tää Elisa ja sen mies oli tottunu pitähän siä talos viikonloppusin kekkereitä ja nytki siä oli jo muutama henki paikalla istuskelemas ja siemailemas juomia. Elisan mies oli tosi isokokonen heppu, sillä oli pitkät rastat ja silimälasit pääs. Mä kattelin ympärilleni ja näin, että siä oli kolome kania, jokka oli kaikki eri värisiä. Mä menin keittiöön ja aukasin reppuni, ja sieltä otin pois siiderini, ja sitte repusta hyppäs ulos mun kissa Kessu ja pohojimmaasena repus kökötti Urho.

Rupesin miettiin, että mun pitäs ny ensimmääsenä ruokkia Kessu, sitte Urho, ja sitte voisin ottaa itte siiderin. Otin repusta purkin kissantonnikalaa ja menin keittiön kaapille ja kysyin Elisalta, minkämoisen kipon voisin ottaa Kessun ruokaa varte. Aukasin astiakaapin ja siä oli kaikenmoisia ikivanahoja kippoja ja Elisa selitti, että se tykkää tuommosista vanahoosta astioosta sitte se tarkkaan valikoi sieltä semmosen, minkä se uskalti antaa kissankupiksi. Se rupes sitte ittekki pistään muutamaan muuhun kuppiin kissanruokaa, koska sillä oli monta omaaki kissaa. Mä olin vaan sen verta hiras, että sain kissanruuan kippoon viimeesenä, ja niinpä Kessu oli jo ehtiny syömään toisten kissojen lautasilta.