Tuos justiin viikonloppuna juhulittiin tupareita ja eilisaamuna tunnelmat oli taas semmoset, että mä en ryyppää enää ikänä, tai korkeintaan vasta hamas tulevaisuures, kun täytän kolomekymmentä. Mut siis siihenhän on aikaa viä ihan jumalattoman kauvan ;)

Kolomekymmentä, mitä, minäkö? Ehei, ei kuulosta kyllä yhtää multa. Ku musta tuntuu, etten mä oo ikääntyny yhtää sen jäläkeen, kun oon täyttäny jotain kakskyt ja kolome.

Onhan täs ny tapahtunu kaikenmoista ja meininki on sitä myöre muuttunu, mut tottakai elämä muuttuu kun ensinnäki opiskelija-ajat kaikkine ryyppykekkereineen jää taakse, ja sitte se vasta muuttuuki ku menee ja tekasee mukulan! Siinä on vähän niinku pakko skippailla bileitä (joita ei juuri kukaa eres järjestä, kun niin monella muullaki kaveriporukas on kakaroota) sekä muuttaa ajatusmaailmaansa vähä vähemmän omanapa-keskeiseksi. Eli elämä muuttuu, ja asiat muuttuu, mut ei se siihen liity, et sattuu ikänumero oleen melekeen kolomosella alakava. Jos mä olisin sinkku nyt niin en asuis misää omakotitalos korpikuusen kannon alla vaan tällä mörri-möykyllä olis edelleen kolo Turun keskustas ja mikäpä mua pitelis kotona nyhyjöttämäs viikonloppusin.

Yks fyysinen muutos on kyl ollu selekeesti havaittavis, minkä mä luulen johtuvan iästä. Eli kun juhulii, ni krapulasta ei seleviä välttämättä ihan yhyres päiväs :D Kyllä nytki on niin helevetin väsy ja paikat kipiät, että lienee viä jotaki tuparikanuunan jämiä, mut toisaalta väsymyksen ja kipiät paikat mä sain tuon lapseni kylykiääsinä, niin että vaikia täs on erottaa, minkä takia on näin raihnaanen olo.

Muuten ei ookkaa tainnu fyysisesti paljo mikää muuttua, en mä ainakaa rumemmaksi oo tullu, koska mitenkäs maksimaalinen rumuus vois enää lisääntyä? Kiloja tulee ja kiloja menee (tosin saldo on enimmäkseen plussan puolella), mut ei se iästä oo kii vaan siitä mitä mä suuhuni lappaan.

Ehkä oon nykyään kärttysämpi, mut mun havaintojen mukaan ämmistä ei tuu kärttyysiä iän takia, vaan sen takia että niillä on (pieniä) lapsia, tai sitte siks kun niillä ei oo miestä, tai siks kun niillä ON mies.

Mut onko se sitte lapset, mies, ikä vai mikä kun saa pään pehemiähän, meinaan mä eileen ripustin tuparilahajoiksi saatuja Muumi-pyhkeitä narulle kuivuhun ja mietiin, josko mä sittekki antasin viimeinki Muumeille tilaisuuren... Mähän oon pitäny niitä jokseenki ärsyttävinä tyyppeinä, mut ku tähän kämppään on jo onnistunu soluttautuun muutama Muumi-aiheinen kapines, ni yhtäkkiä mä tajusin, että mä olisinki valamis unohtaan Muumi-kaunat ja kenties me maharuttas kuitenki tänne samaan luukkuun asustaan. Täytyy kai ny Muumitki hyväksyä, kun kerta puutarhatontukki pääsi viimein osaksi tätä perhettä :D