Kaks yötä Urkki nukku hyvin, kunnes toissayönä jätkä palautti koko perheen turvallisesti maan pinnalle. Enste se heräs kolomen aikaan yöllä jälleen pirteenä ku mikä, ja sitä lörpöttelyä mä kuuntelin noin puoli tuntia, kun tulin siihen tulokseen, että tuo ei ny tuosta muuksi muutu, paitsi huutamiseksi vähän päästä. Jätkä istuskeli sänkynsä nurkas onnellisena, ja oli sitte pruutannu paskanki vaippahan. Ei muutaku persepyykille, ja mielesäni manailin, että siinäpä jätkä vasta virkistyyki, jos sitä ny paljoo virkiämmäksi voi saarakkaa.

Kummä sain vaipan auki, ni Urho perimiehiseen tapaan rupes heti rapsuttaan vehkeitään ja suttas samalla kätensä vaipan ihanaiseen sisältöön. Ja sillä välin kun koitin sitä kättä putsata, ni kaikki loput raajat, mikkä ei viä ollu paskas, kävi kans siä vaipas uimas ja niinpä mä sain viruttaa koko jätkän, kun sitä paskaa oli lopulta vissiin joka muus paikas paitti naamas.

Vaippahärdellin jäläkeen aattelin koittaa, suostuusko poika nukahtaan iliman maitoo. Sarjassamme vitunmoiset kuningasajatukset, osa X. Arvakkaa vaan onnistuko. No ei muutaku Tuttelit pulloon ja jätkälle mölöö huuleen... ja tämä ryystiki sitä maitoo niin ku mä olisin sitä pitäny viikon näläkäkuurilla ja meleki koko pottu meni. Sitte, ku olin nostamaisillani nukahtanutta jätkää sänkyynsä, tämä yrjös just kittaamansa mairot mun ja ittensä päälle ja pitkin kamarin laattiaa. Voi jumalauta! Mä huusin ja rähäjäsin ja hälyytin Ramia apuhun, se vähä ihimetteli että eikö pitääsi pitää vähä pienempää mekkalaa, mut mä sanoon että tämä peli on ny jo niin hävitty että vitunko täs on enää väliä! Kun Urholla oli viimmeen puhuras yöpaita päällä, Rami kysyy, koittaako hän vuorostansa nukuttaa Urhoo. En pistäny lainkaa hanttiin. Kun tätä yöllistä episodia oli kestäny sen perinteiset kaks tuntia, oltiin viimmein koko kööri nukkumas. Jopa kissat, jokka oli kans kantanu kortensa kekohon tappelemalla ja rällästämällä pitkin tupaa just silloon, kun koitettiin saara Urho nukkuhun.

Eileen sovitusti vietiin poika mummilaan yökylähän ja voin sanoo, että yks lapsivapaa vuorokausi oli kyllä harvinaasen tervetullu! Kunhan päästiin kotio Urhoo viemästä, painuttiin tuohon lähimettään sienestään ja naukkailtiin suppilovahveroitten bongailun lomas vähä siideriä. Kun oli soosillinen sieniä saatu kasahan, tultiin kotio ruuan laittohon. Mä leivoin Pätkiskakkua ja Rami valamisteli sian ulukofilettä, lohkoperunoota ja sienisoossia. Läskinpalan kypsyes käytiin saunas ja heitettiin huiviin vähä lisää virvokkeita. Kun saunan jäläkeen oltiin saatu vähä siistimpää vaatetta päälle ja olin saanu kuorrutettua naamani ja käkerrettyä tukkani ihimisen näköseksi, syötiin napamme täytehen.

Ruuan päälle Jaakko tuli hakehen meirät Turkuun. Mentiin Jaakon emännän työ istuskelehen pariksi tunniksi, ja sieltä jatkoin Ramin kans keskustaan ja yhyren kaveripariskunnan kans ihmeteltiin mailman menoo jonku aikaa, ja sitte pirssillä kotio. Niin sitä tuli sitte juhulittua tänpäiväästä 2-vuotishääpäivää. Eipä ollu pitkään aikaan päivä kulunu loppuun yhtä nopiaa.

No, ny on taas elämä palautettu tavanomaselle ladullensa: poika on palautettu kotio, väsyttää ja päätä särkee... pelottaa eres ajatella, minkämoinen show on luvas ens yönä, kun pikku sirkustirehtööri rupiaa sooloileen. S'oli viimme yönäki kuulemma kitissy tunnin, mut onneksi oli reissu muuten menny hyvin, niin että ehkä täs viä kehtaa tuota joskus Ramin porukoille vierä uuremmanki kerran hoitohon. Oli eilinen kumminki sen verta hauska päivä vaihteeksi, että eiköhän jotain vastaavaa täyry koittaa myöhemminki, ettei aivan pää halakia. Ja kummä tästä päänsärystä pääsen, ni pään halakeemisen peleko pienenee entisestään.